Ke-to 24.-25.2.2010
Keskiviikkona koitti paluu arkeen. Töissä tein viskositeettimittauksia. Töistä tullessa huomasin, että kevät oli hämmästyksekseni saapunut, aurinko paistoi ja iltapäivällä oli 8 astetta lämmintä! Lunta ei näkynyt juuri muualla kuin nurmikoilla ja isojen kasojen jäänteissä. Meinasi kotiin kävellessä tulla kuuma villakangastakissa ja pitkikset farkkujen alla… eipä tarvinnut hattua ja lapasia käyttää. Tuntui tosi hassulta, koska vuorokautta aikaisemmin olin Suomessa, jossa oli täysi talvi! Töiden jälkeen piti käydä kaupassa ja illalla pääsi taas normaalisti jumpille. Illalla ei valitettavasti juuri voinut olympialaisia katsoa, koska netti pätki. Se johtui siitä, että asuntolassa oli taas kaikki paikalla ja teinit varmaan latailivat paljon kaikkea ja tukkivat kaistaa. Ennenkin on huomannut, että arkisin netti saattaa välillä oikutella, kun talo on täynnä. Viikonloppuisin, kun asuntola on lähes tyhjä, kaikki toimii loistavasti. Arkisinkin yleensä normisurffailu onnistuu kohtalaisen hyvin. Olympialaisten katsominen tietty olisi vaatinut vähän enemmän kaistaa…
Torstaina pääsin töissä tekemään tuotantohommia. Ei se tosin eronnut testivärien tekemisestä muuten kuin mittakaavaltaan, testivärejä tehdään yleensä 150 g, nyt tein 1,5 kg. Koko ajan tosin sai olla täyttelemässä kemikaalipurkkeja, mikä oli vähän ärsyttävää. Illalla kävin taas jumpissa ja taaskin oli ongelmia olympialaisten katselussa. Perjantaina talo onneksi tyhjenisi taas ja nuo ongelmat varmaan häviäisivät. Keli jatkui torstaina keväisenä, tosin aamut ja illat ovat edelleen viileitä. Kaivoin pyörän esille ja tästä lähtien voi ruveta kulkemaan sillä töihin ja jumppaan. Kokeilin jo torstaina ja matkanteko nopeutui huomattavasti. Töihin pääsee pyörällä 5-10 minuutissa ja jumppaan 5 minuutissa! Pitää nyt vaan siihen erilaiseen pyörään totutella. Ja pitää vielä laittaa säädöt ja valot kohdalleen.
sunnuntai 28. helmikuuta 2010
Vierailu Suomessa
Pe-ti 19.-23.2.2010
Perjantaina olin vielä normaalisti töissä. Töiden jälkeen kävelin kiireesti kotiin, söin, kävin pikasuihkussa, vaihdoin vaatteet, löin valmiiksi pakatun matkalaukun kiinni ja lähdin kävelemään asemalle. Hiki meinasi tulla matkalla, kun untuvatakissa käveli plussakelissä. Tiesin, että Suomessa odottaisi kylmä keli, joten sen takia oli pakko laittaa paksu takki. Matkalaukku oli onneksi tosi kevyt, se oli ihan puolityhjä, jotta voisin tuoda Suomesta tavaraa mukana (kevät- ja kesävaatteita). Matka sujui ilman ongelmia, junalla Wieniin, bussilla kentälle. Matkalla olisi ollut hyvä mahdollisuus nukkua, muttei väsyttänyt, joten luin Lonely Planettia :). Lentokentällä olin jo 3 tuntia ennen lentoa. Aika meni kuitenkin hyvin tuliaisia shoppaillessa. Sen lisäksi ehdin vähän evästä haukata ja sitten melkein pääsikin jo koneeseen. Kone oli hieman myöhässä, muttei se paljoa haitannut. Lensin tällä kertaa Austrian Airilla. Ei paljoa eronnut Finnairista, tosin lennolla sai ilmaiseksi viiniä :). Finskihän ei enää Euroopan reittilennoilla tarjoa alkoholia ilmaiseksi. Lentomatka sujui joutuisasti, kun viereen sattui mukava Kosovossa komennolla oleva (ei kuitenkaan rauhanturvaaja) mies, jonka kanssa höpötimme koko matkan. Tunnin myöhästymisestä johtuen kone oli Helsingissä vasta puolen yön aikaan. Tavarat sai ripeästi ja Jonkka oli kentällä vastassa. Ulkona oli valtavasti lunta, kova pakkanen ja jäätävä tuuli. Kentältä ajettiin Keravalle iltapalalle ja nukkumaan. Oli mukava saada tuoretta ruisleipää :).
Seuraavana aamuna heräilimme yhdeksän maissa ja lähdimme ennen puolta päivää ajamaan Kotkaan (muutaman mutkan kautta). Siellä oli tiedossa äipän ja Lempi-tädin 55+60-v. juhlat. Juhlat menivät rattoisasti, ruoka ja juoma oli hyvää, mukava oli nähdä perhettä ja sukulaisia, erityisesti tädin kultaa Mikoa ja kummin kultaa Nikoa. Ja juhlathan jatkuivat melko pitkään… :)
Sunnuntaina kävimme Kotkassa extreme-lenkillä rannassa. Lunta tuli taivaalta kovan tuulen kera ja pakkasta oli riittävästi… Rannassa sai suorastaan välillä kahlata lumessa. Naama meinasi jäätyä. Selvisimme kuitenkin. Söimme vielä porukoilla. Sitten lähdimme Keravaa kohti. Kävimme matkalla vielä Heinlahdessa moikkaamassa Alea, Tanjaa ja Mikoa. Siitä ajoimme Tuusulaan Jonkan porukoille saunomaan ja iltapalalle (lettuja! :)). Ilta meni Keravalla.
Maanantaina sai nukkua pitkään. Kävimme päivällä luistelemassa ja kaupassa. Piti ostaa suklaata ja purkkaa mukaan (Fazerin sinistä ei Itävallasta saa ja purkka on kalliimpaa). Kämpällä tehtiin pizzaa, katseltiin olympialaisia, piti pakkailla ym. Paluumatkaa varten matkalaukku oli jälleen tupaten täynnä.
Tiistaina ei oikeastaan ehtinyt muuta tehdä kuin aamutoimet. Puolen päivän aikaan lähdimme lentokenttää kohti. Jonkka jätti minut sinne ja lähti itse töihin. Lentokentällä piti vähän odotella, kulutin aikaani kaupoissa kiertelemällä vaikken mitään ostanut. Tavaroiden tai minkään muun kanssa ei ollut ongelmia. Lentokin sujui ihan hyvin (vähän se tosin oli taas myöhässä). Lentokentältä pääsin sujuvasti bussiin ja siitä suoraan junaan. Welsissä olin ennen yhdeksää. Purkasin vielä illalla tavaroita ja valmistauduin seuraavaan päivään ja töihin menoon. Welsistä oli muuten viikonlopun aikana lumet kadonneet lähes tyystin ja lämpötila oli selvästi plussan puolella.
Perjantaina olin vielä normaalisti töissä. Töiden jälkeen kävelin kiireesti kotiin, söin, kävin pikasuihkussa, vaihdoin vaatteet, löin valmiiksi pakatun matkalaukun kiinni ja lähdin kävelemään asemalle. Hiki meinasi tulla matkalla, kun untuvatakissa käveli plussakelissä. Tiesin, että Suomessa odottaisi kylmä keli, joten sen takia oli pakko laittaa paksu takki. Matkalaukku oli onneksi tosi kevyt, se oli ihan puolityhjä, jotta voisin tuoda Suomesta tavaraa mukana (kevät- ja kesävaatteita). Matka sujui ilman ongelmia, junalla Wieniin, bussilla kentälle. Matkalla olisi ollut hyvä mahdollisuus nukkua, muttei väsyttänyt, joten luin Lonely Planettia :). Lentokentällä olin jo 3 tuntia ennen lentoa. Aika meni kuitenkin hyvin tuliaisia shoppaillessa. Sen lisäksi ehdin vähän evästä haukata ja sitten melkein pääsikin jo koneeseen. Kone oli hieman myöhässä, muttei se paljoa haitannut. Lensin tällä kertaa Austrian Airilla. Ei paljoa eronnut Finnairista, tosin lennolla sai ilmaiseksi viiniä :). Finskihän ei enää Euroopan reittilennoilla tarjoa alkoholia ilmaiseksi. Lentomatka sujui joutuisasti, kun viereen sattui mukava Kosovossa komennolla oleva (ei kuitenkaan rauhanturvaaja) mies, jonka kanssa höpötimme koko matkan. Tunnin myöhästymisestä johtuen kone oli Helsingissä vasta puolen yön aikaan. Tavarat sai ripeästi ja Jonkka oli kentällä vastassa. Ulkona oli valtavasti lunta, kova pakkanen ja jäätävä tuuli. Kentältä ajettiin Keravalle iltapalalle ja nukkumaan. Oli mukava saada tuoretta ruisleipää :).
Seuraavana aamuna heräilimme yhdeksän maissa ja lähdimme ennen puolta päivää ajamaan Kotkaan (muutaman mutkan kautta). Siellä oli tiedossa äipän ja Lempi-tädin 55+60-v. juhlat. Juhlat menivät rattoisasti, ruoka ja juoma oli hyvää, mukava oli nähdä perhettä ja sukulaisia, erityisesti tädin kultaa Mikoa ja kummin kultaa Nikoa. Ja juhlathan jatkuivat melko pitkään… :)
Sunnuntaina kävimme Kotkassa extreme-lenkillä rannassa. Lunta tuli taivaalta kovan tuulen kera ja pakkasta oli riittävästi… Rannassa sai suorastaan välillä kahlata lumessa. Naama meinasi jäätyä. Selvisimme kuitenkin. Söimme vielä porukoilla. Sitten lähdimme Keravaa kohti. Kävimme matkalla vielä Heinlahdessa moikkaamassa Alea, Tanjaa ja Mikoa. Siitä ajoimme Tuusulaan Jonkan porukoille saunomaan ja iltapalalle (lettuja! :)). Ilta meni Keravalla.
Maanantaina sai nukkua pitkään. Kävimme päivällä luistelemassa ja kaupassa. Piti ostaa suklaata ja purkkaa mukaan (Fazerin sinistä ei Itävallasta saa ja purkka on kalliimpaa). Kämpällä tehtiin pizzaa, katseltiin olympialaisia, piti pakkailla ym. Paluumatkaa varten matkalaukku oli jälleen tupaten täynnä.
Tiistaina ei oikeastaan ehtinyt muuta tehdä kuin aamutoimet. Puolen päivän aikaan lähdimme lentokenttää kohti. Jonkka jätti minut sinne ja lähti itse töihin. Lentokentällä piti vähän odotella, kulutin aikaani kaupoissa kiertelemällä vaikken mitään ostanut. Tavaroiden tai minkään muun kanssa ei ollut ongelmia. Lentokin sujui ihan hyvin (vähän se tosin oli taas myöhässä). Lentokentältä pääsin sujuvasti bussiin ja siitä suoraan junaan. Welsissä olin ennen yhdeksää. Purkasin vielä illalla tavaroita ja valmistauduin seuraavaan päivään ja töihin menoon. Welsistä oli muuten viikonlopun aikana lumet kadonneet lähes tyystin ja lämpötila oli selvästi plussan puolella.
Olympialaisia ja Suomen reissun odottelua
Ma-to 15.-18.2.2010
Viikko ei taaskaan tarjonnut mitään kovin kummallista. Töissä kävin ja siellä meno oli aika normaalia. Jumppailtua tuli joka päivä (ma oma BA, ti ”normi”, ke oma elli ja normi pilates, to normi ”pumppi”). Torstaina piti pakkailla Suomen reissua varten ja hoidella muutamia muita pikkujuttuja. Olympialaisia tuli katseltua ainakin puolella silmällä joka ilta. Muuta kummempaa ei tainnut tapahtua. Sen tietysti voisi mainita, että koska täällä paikallisilla oli lomaviikko, oli asuntola myös näin viikolla hyvin tyhjä. Keittiö oli koko ajan auki ja netti toimi hyvin :). Siivooja tosin ei käynyt ja alhaalta ei ruokaa saanut, mutta eipä tuo paljon haitannut. Viikko oli melko aurinkoinen vaihteeksi ja loppuviikosta alkoivat lämpötilat nousta plussan puolelle selvästi.
Viikko ei taaskaan tarjonnut mitään kovin kummallista. Töissä kävin ja siellä meno oli aika normaalia. Jumppailtua tuli joka päivä (ma oma BA, ti ”normi”, ke oma elli ja normi pilates, to normi ”pumppi”). Torstaina piti pakkailla Suomen reissua varten ja hoidella muutamia muita pikkujuttuja. Olympialaisia tuli katseltua ainakin puolella silmällä joka ilta. Muuta kummempaa ei tainnut tapahtua. Sen tietysti voisi mainita, että koska täällä paikallisilla oli lomaviikko, oli asuntola myös näin viikolla hyvin tyhjä. Keittiö oli koko ajan auki ja netti toimi hyvin :). Siivooja tosin ei käynyt ja alhaalta ei ruokaa saanut, mutta eipä tuo paljon haitannut. Viikko oli melko aurinkoinen vaihteeksi ja loppuviikosta alkoivat lämpötilat nousta plussan puolelle selvästi.
Lepäilyä, kotihommia, shoppailua, Linz… Olympialaisetkin alkoivat!
Pe-su 12.-14.2.2010
Otin viikonlopun lepäilyn ja rentoutumisen kannalta :). Vähän kotihommiakin tosin oli tiedossa. Ja nyt viimein kun oli vapaa viikonloppu, kehitin itselleni vähän myös muuta…
Perjantaina kävin töiden jälkeen alhaalla syömässä ja hoitelemassa muutamia asioita johtoportaan kanssa. Sain kuulla, että ensi viikko on täällä opiskelijoilla ja koululaisilla lukukausien välinen lomaviikko. Sen seurauksena talo siis tyhjenisi samana iltana lähes kokonaan reiluksi viikoksi. Olin aikonut ostaa pesukolikoita, joita tarvitaan pesukoneeseen (pari-kolme/pesu, maksavat 0,7e/kpl). Mutta nyt se kolikoista vastaava ihminen oli jo ehtinyt lähteä! Luulin siinä sitten, etten kolikoita saa, ja etten voi reiluun viikkoon pestä pyykkiä (muuta kuin käsin). Mutta onneksi hetkeä myöhemmin, kun olin jo huoneessani, kanssani jutellut nainen tuli käymään. Hän oli löytänyt kolikoita jostain ja sain muutaman ostettua. Samalla siinä alhaalla valittelin keittiön aukioloajoista. Sain kuulla, että tässä meidän kerroksessa asuu lähinnä niitä koululaisia, sen vuoksi se menee kiinni jo yhdeksältä. Kakkosessa ja ykkösessä, missä asuu vain opiskelijoita, keittiö on aina auki. Nainen kuitenkin lupasi jutella muiden johtajien kanssa, josko meidän keittiö voisi olla auki edes kymmeneen. Saapi nähdä kuinka käy… Samoin valittelin ruokien varastamisesta, niitä kun on nyt tässä tasaiseen tahtiin hävinnyt. Siitäkin hän lupasi muiden kanssa puhua ja ottaa puheeksi noiden meidän kerroksen teinien kanssa. Katsotaan loman jälkeen kuinka tilanne kehittyy…
Asioiden hoitelun jälkeen piti lähteä käymään kaupassa. Selvisin sen verran ajoissa takaisin, että ajattelin lähteä jumppaan testaamaan perjantain beach bodyn. Ja tunti oli kyllä pettymys. Ohjaaja oli selvästi melko aloittelija ja sekoili ihan helpoissakin jutuissa. Tehtiin alkuun sarjaa, jossa ei ollut mitään logiikkaa. Ja sen verran hitaasti tehtiin, ettei tullut edes hiki. Lihaskuntoliikkeetkään eivät kunnolla tuntuneet. Eipä tarvitse mennä uudestaan…
Ilta meni kotosalla pyykkiä pestessä ja koneen ääressä.
Lauantaina sain nukkua pitkään :). Sitten lähdin kaupungille vähän shoppailemaan. En vielä aiemmin ollut ehtinyt paremmin tutustua Welsin kauppoihin. Nyt pääsin :). Vaikkei Wels hurjan iso kaupunki olekaan, keskustasta löytyi ihan hyvin kauppoja. Joitain tuttuja, kuten Vero Moda, H&M, C&A jne., mutta myös sellaisia, mitä Suomesta ei löydy, esim. New Yorker. Sopivia vaatekauppoja löytyi ihan hyvin, samoin muutama kiva kenkäkauppa. Myös sellaisia vähän kalliimpia kauppoja löytyi. Ja onhan tuolla sitten jotain muutakin vielä (kirjoja, koruja ym. ym.)… Kiertelin kaupoissa kuutisen tuntia ja löysin vähän turhankin paljon tavaraa :). Onneksi monet olivat edullisia. Mukaan tarttui pari neuletta, laukku, kotiverkkarit, t-paita, farkkuhame, hame… Pääsin kotiin vasta kuuden maissa. Sitten olikin kauhea nälkä ja piti ruokaa laitella, syödä ja tiskailla. Olympialähetykset alkoivat illalla ja niitä piti sitten katsella ja koneella olla. Ylen olympialähetykset näkyvät netissä, sieltä on hyvä katsella :). Mukavaa, kun näkee Suomen lähetykset, siellä kuitenkin näytetään kaikki suomalaislajit ja suomalaisia kiinnostavat lajit suomenkielisellä selostuksella höystettynä.
Sunnuntaina nukuin taas hyvin. Lähdin sitten puolen päivän aikaan Linzissä käymään. Sielläkään en vielä aiemmin ollut ehtinyt vierailla, joten nyt lähdin, kun tilaisuus oli. Sunnuntaina kaupat olisivat kiinni, mutta ajatuksena olikin lähinnä kävellä ja katsella paikkoja. Juna-asemalta piti kävellä keskustaan kilometrin verran. Kävelin Linzin pääkatua pitkin kaupungin pääaukiolle. Pääkadulla oli ihan hienoja vanhoja taloja ja valtavasti kauppoja, ravintoloita ym. Linziinkin pitää vielä joskus päästä shoppailemaan… Pääaukiolta lähdin hieman kiertelemään vanhaa kaupunkia. Aukio oli hieno, samoin kaikki vanhat talot ja kapeat kujat. Muutama kirkko löytyi, joista erityisesti yksi oli valtava ja tosi upea. Näin teatteria, museota, kaupungintaloa ym. Vanhassa kaupungissa oli myös pieni kukkula, jonka laella oli jonkinlainen linnoitus. Sieltä näki hyvin joelle ja sen toiselle puolelle. Linzin läpihän siis virtaa Tonava, joka on melko massiivinen joki. Seuraavaksi kävelinkin vähän joen rannassa olevassa puistossa ja menin sitten joen yli käymään Ars Elektronikassa, joka on sellainen tekniikkapaikka, ilmeisesti vähän kuin aikuisten Heureka. En kuitenkaan mennyt tällä kertaa varsinaisesti siellä käymään, kävin vain siellä olevassa kahvilassa kaakaolla. Joen toisella puolella on myös kukkula, josta näkyisi ilmeisesti hyvin koko kaupunki. En kuitenkaan sinne tällä kertaa lähtenyt, koska ilma oli pilvinen ja hieman lumisateinen ja näkyvyys sen takia huono. Kaakaon jälkeen lähdin kävelemään hiljalleen takaisin asemalle päin. Kävin matkalla yhdessä kahvilassa vielä syömässä Linzin torttua, joka ei mielestäni ollut ihan maineensa veroinen. Se oli sellainen murotaikinatorttu, jossa oli jotain punaista hilloa. Ihan hyvää muttei mitenkään erinomaista. Muuten Linz oli ihan hieno, vaikka olin vähän saanut sellaisen kuvan, ettei se ole yhtä mahtava paikka kuin esim. Wien tai Salzburg.
Kotiin tultuani laittelin taas ruokaa, söin ja tiskailin. Pyykkiäkin piti pestä ja olympialaisia tuijotella.
Otin viikonlopun lepäilyn ja rentoutumisen kannalta :). Vähän kotihommiakin tosin oli tiedossa. Ja nyt viimein kun oli vapaa viikonloppu, kehitin itselleni vähän myös muuta…
Perjantaina kävin töiden jälkeen alhaalla syömässä ja hoitelemassa muutamia asioita johtoportaan kanssa. Sain kuulla, että ensi viikko on täällä opiskelijoilla ja koululaisilla lukukausien välinen lomaviikko. Sen seurauksena talo siis tyhjenisi samana iltana lähes kokonaan reiluksi viikoksi. Olin aikonut ostaa pesukolikoita, joita tarvitaan pesukoneeseen (pari-kolme/pesu, maksavat 0,7e/kpl). Mutta nyt se kolikoista vastaava ihminen oli jo ehtinyt lähteä! Luulin siinä sitten, etten kolikoita saa, ja etten voi reiluun viikkoon pestä pyykkiä (muuta kuin käsin). Mutta onneksi hetkeä myöhemmin, kun olin jo huoneessani, kanssani jutellut nainen tuli käymään. Hän oli löytänyt kolikoita jostain ja sain muutaman ostettua. Samalla siinä alhaalla valittelin keittiön aukioloajoista. Sain kuulla, että tässä meidän kerroksessa asuu lähinnä niitä koululaisia, sen vuoksi se menee kiinni jo yhdeksältä. Kakkosessa ja ykkösessä, missä asuu vain opiskelijoita, keittiö on aina auki. Nainen kuitenkin lupasi jutella muiden johtajien kanssa, josko meidän keittiö voisi olla auki edes kymmeneen. Saapi nähdä kuinka käy… Samoin valittelin ruokien varastamisesta, niitä kun on nyt tässä tasaiseen tahtiin hävinnyt. Siitäkin hän lupasi muiden kanssa puhua ja ottaa puheeksi noiden meidän kerroksen teinien kanssa. Katsotaan loman jälkeen kuinka tilanne kehittyy…
Asioiden hoitelun jälkeen piti lähteä käymään kaupassa. Selvisin sen verran ajoissa takaisin, että ajattelin lähteä jumppaan testaamaan perjantain beach bodyn. Ja tunti oli kyllä pettymys. Ohjaaja oli selvästi melko aloittelija ja sekoili ihan helpoissakin jutuissa. Tehtiin alkuun sarjaa, jossa ei ollut mitään logiikkaa. Ja sen verran hitaasti tehtiin, ettei tullut edes hiki. Lihaskuntoliikkeetkään eivät kunnolla tuntuneet. Eipä tarvitse mennä uudestaan…
Ilta meni kotosalla pyykkiä pestessä ja koneen ääressä.
Lauantaina sain nukkua pitkään :). Sitten lähdin kaupungille vähän shoppailemaan. En vielä aiemmin ollut ehtinyt paremmin tutustua Welsin kauppoihin. Nyt pääsin :). Vaikkei Wels hurjan iso kaupunki olekaan, keskustasta löytyi ihan hyvin kauppoja. Joitain tuttuja, kuten Vero Moda, H&M, C&A jne., mutta myös sellaisia, mitä Suomesta ei löydy, esim. New Yorker. Sopivia vaatekauppoja löytyi ihan hyvin, samoin muutama kiva kenkäkauppa. Myös sellaisia vähän kalliimpia kauppoja löytyi. Ja onhan tuolla sitten jotain muutakin vielä (kirjoja, koruja ym. ym.)… Kiertelin kaupoissa kuutisen tuntia ja löysin vähän turhankin paljon tavaraa :). Onneksi monet olivat edullisia. Mukaan tarttui pari neuletta, laukku, kotiverkkarit, t-paita, farkkuhame, hame… Pääsin kotiin vasta kuuden maissa. Sitten olikin kauhea nälkä ja piti ruokaa laitella, syödä ja tiskailla. Olympialähetykset alkoivat illalla ja niitä piti sitten katsella ja koneella olla. Ylen olympialähetykset näkyvät netissä, sieltä on hyvä katsella :). Mukavaa, kun näkee Suomen lähetykset, siellä kuitenkin näytetään kaikki suomalaislajit ja suomalaisia kiinnostavat lajit suomenkielisellä selostuksella höystettynä.
Sunnuntaina nukuin taas hyvin. Lähdin sitten puolen päivän aikaan Linzissä käymään. Sielläkään en vielä aiemmin ollut ehtinyt vierailla, joten nyt lähdin, kun tilaisuus oli. Sunnuntaina kaupat olisivat kiinni, mutta ajatuksena olikin lähinnä kävellä ja katsella paikkoja. Juna-asemalta piti kävellä keskustaan kilometrin verran. Kävelin Linzin pääkatua pitkin kaupungin pääaukiolle. Pääkadulla oli ihan hienoja vanhoja taloja ja valtavasti kauppoja, ravintoloita ym. Linziinkin pitää vielä joskus päästä shoppailemaan… Pääaukiolta lähdin hieman kiertelemään vanhaa kaupunkia. Aukio oli hieno, samoin kaikki vanhat talot ja kapeat kujat. Muutama kirkko löytyi, joista erityisesti yksi oli valtava ja tosi upea. Näin teatteria, museota, kaupungintaloa ym. Vanhassa kaupungissa oli myös pieni kukkula, jonka laella oli jonkinlainen linnoitus. Sieltä näki hyvin joelle ja sen toiselle puolelle. Linzin läpihän siis virtaa Tonava, joka on melko massiivinen joki. Seuraavaksi kävelinkin vähän joen rannassa olevassa puistossa ja menin sitten joen yli käymään Ars Elektronikassa, joka on sellainen tekniikkapaikka, ilmeisesti vähän kuin aikuisten Heureka. En kuitenkaan mennyt tällä kertaa varsinaisesti siellä käymään, kävin vain siellä olevassa kahvilassa kaakaolla. Joen toisella puolella on myös kukkula, josta näkyisi ilmeisesti hyvin koko kaupunki. En kuitenkaan sinne tällä kertaa lähtenyt, koska ilma oli pilvinen ja hieman lumisateinen ja näkyvyys sen takia huono. Kaakaon jälkeen lähdin kävelemään hiljalleen takaisin asemalle päin. Kävin matkalla yhdessä kahvilassa vielä syömässä Linzin torttua, joka ei mielestäni ollut ihan maineensa veroinen. Se oli sellainen murotaikinatorttu, jossa oli jotain punaista hilloa. Ihan hyvää muttei mitenkään erinomaista. Muuten Linz oli ihan hieno, vaikka olin vähän saanut sellaisen kuvan, ettei se ole yhtä mahtava paikka kuin esim. Wien tai Salzburg.
Kotiin tultuani laittelin taas ruokaa, söin ja tiskailin. Pyykkiäkin piti pestä ja olympialaisia tuijotella.
Väsynyt ja tavallinen viikko
Ma 8.-12.2.2010
Viikko meni hieman väsyneissä merkeissä, kun viikonloppuna ei saanut hirmuisen pitkiä unia nukuttua. Edellisenäkään viikonloppuna ei saanut liikaa nukkua, kun oli se konferenssi. Mutta jotenkin sitä tuli viikko kitkuteltua…
Töissä ei tainnut tapahtua mitään kummempaa. Maanantaina kävin ”normi”jumpissa, samoin keskiviikkona. Tiistaina kävin itsekseni vetämässä attackin :). Torstaina jäin ”pumpin” jälkeen venyttelemään. Maanantaina piti ennen jumppaa ehtiä kauppaan, kun Tiinan ja Mikan kanssa syötiin viikonloppuna jääkaappi tyhjäksi. Usein ennen jumppia olen katellut Yle Areenasta Kotikatuja ja Karjalan kunnailla. Mukavaa, kun näitä sarjoja voi seurata täälläkin :).
Keli oli tällä viikolla jälleen hieman kylmempi. Koko viikon taisi pidellä pientä pakkasta. Luntakin tuli lisää. Parina päivänä aurinkokin vähän näyttäytyi. Silloin, kun lunta on satanut, sitä on yleensä tullut melko paljon. Jos kaikki maahan tullut lumi olisi maassa pysynyt, eikä yhtään olisi välissä sulanut, täällä olisi lunta aika paljon. Mutta välissä olleet lämpimämmät jaksot ovat aina lunta hieman syöneet. Ja silloin kun lunta tulee, huomaa paikallisten lumenluonti-innon :). He tosi tarkasti kolaavat ja harjaavat pihansa putipuhtaiksi kun lunta tulee vähänkin. Tietkin aurataan aika tarkasti, kunhan keritään. Ja suolan käyttö on hyvin runsasta. En muista, olenko maininnut, että täällä jalkakäytävätkin suolataan. Siinä on se ikävä puoli, että ne ovat sitten suolauksen takia märät silloinkin, kun pientä pakkasta on. Ja se on ärsyttävää, että kun märällä kelillä lahkeet aina vähän kastuvat, niin sitten niiden kuivuessa niihin jää suolaraidat :(.
Tuolla alhaalla on muutaman kerran ollut ihan hyvää ruokaa. Se aiemmin mainitsemani makea murujutska oli nimeltään Kaiserschmarrn. Sitä oli tuossa eräänä päivänä uudestaankin, tällä kertaa se oli vaan hieman erilaista. Nyt se oli kuin pieniä pannukakkupaloja. Ihan jees. Lisäksi olen päässyt maistamaan Marillenknödeleitä, jotka olivat sellaisia makeita taikinapalloja, joissa oli aprikoosi sisällä. Täytettyjä lettujakin on ollut. Myös pizzamaiset sämpylät ja patongit ovat olleet hyviä.
Viikko meni hieman väsyneissä merkeissä, kun viikonloppuna ei saanut hirmuisen pitkiä unia nukuttua. Edellisenäkään viikonloppuna ei saanut liikaa nukkua, kun oli se konferenssi. Mutta jotenkin sitä tuli viikko kitkuteltua…
Töissä ei tainnut tapahtua mitään kummempaa. Maanantaina kävin ”normi”jumpissa, samoin keskiviikkona. Tiistaina kävin itsekseni vetämässä attackin :). Torstaina jäin ”pumpin” jälkeen venyttelemään. Maanantaina piti ennen jumppaa ehtiä kauppaan, kun Tiinan ja Mikan kanssa syötiin viikonloppuna jääkaappi tyhjäksi. Usein ennen jumppia olen katellut Yle Areenasta Kotikatuja ja Karjalan kunnailla. Mukavaa, kun näitä sarjoja voi seurata täälläkin :).
Keli oli tällä viikolla jälleen hieman kylmempi. Koko viikon taisi pidellä pientä pakkasta. Luntakin tuli lisää. Parina päivänä aurinkokin vähän näyttäytyi. Silloin, kun lunta on satanut, sitä on yleensä tullut melko paljon. Jos kaikki maahan tullut lumi olisi maassa pysynyt, eikä yhtään olisi välissä sulanut, täällä olisi lunta aika paljon. Mutta välissä olleet lämpimämmät jaksot ovat aina lunta hieman syöneet. Ja silloin kun lunta tulee, huomaa paikallisten lumenluonti-innon :). He tosi tarkasti kolaavat ja harjaavat pihansa putipuhtaiksi kun lunta tulee vähänkin. Tietkin aurataan aika tarkasti, kunhan keritään. Ja suolan käyttö on hyvin runsasta. En muista, olenko maininnut, että täällä jalkakäytävätkin suolataan. Siinä on se ikävä puoli, että ne ovat sitten suolauksen takia märät silloinkin, kun pientä pakkasta on. Ja se on ärsyttävää, että kun märällä kelillä lahkeet aina vähän kastuvat, niin sitten niiden kuivuessa niihin jää suolaraidat :(.
Tuolla alhaalla on muutaman kerran ollut ihan hyvää ruokaa. Se aiemmin mainitsemani makea murujutska oli nimeltään Kaiserschmarrn. Sitä oli tuossa eräänä päivänä uudestaankin, tällä kertaa se oli vaan hieman erilaista. Nyt se oli kuin pieniä pannukakkupaloja. Ihan jees. Lisäksi olen päässyt maistamaan Marillenknödeleitä, jotka olivat sellaisia makeita taikinapalloja, joissa oli aprikoosi sisällä. Täytettyjä lettujakin on ollut. Myös pizzamaiset sämpylät ja patongit ovat olleet hyviä.
Vieraita Suomesta! :)
Pe-su 5.-7.2.2010
Perjantaina kävin töiden jälkeen alhaalla syömässä Palatschinkenejä eli lettuja! Sitten häsäilin tässä huoneessa kaikenlaista ja odottelin viestiä Tiinalta, monelta he ovat Mikan kanssa tulossa Welsiin. Eli siis kaverini oli miehensä kanssa tulossa kylään :). He lensivät jo tiistai-iltana Wieniin ja olivat siellä ti-pe. Viikonloppuna he tulivat tänne ja lensivät maanantaina takaisin Suomeen. Silloin perjantaina viestiä ei kuulunut, joten laitoin sitten itse kyselyä sinne päin. Tiinalta tuli vastaus, että he ovat asemalla 5 minuutin päästä, etkö saanut edellistä viestiä?! No, en ollut saanut jostain syystä… Eipä siinä sitten muuta kuin äkkiä asemalle. Tapasimme siellä sitten noin vartin päästä. Asemalta kävelimme kämpälleni vaihtaen samalla kuulumisia ja suunnitellen viikonlopun ohjelmaa. Täällä kävelimme vain muina miehinä sisään ja huoneeseeni. Yhteen henkilökunnan edustajaankin törmäsimme, mutta emme jääneet juttelemaan… Tännehän ei siis saisi tuoda yövieraita… Tässä vaiheessa ei kuitenkaan onneksi tullut mitään sanomista, eikä myöhemminkään. Perjantai-illasta sunnuntai-iltaanhan täällä ei ollut juuri ketään. Ja su-iltana ja ma-aamuna ei onnekkaasti törmätty juuri kehenkään.
Jätimme Tiinan ja Mikan tavarat tänne ja söimme hieman välipalaa. Sitten lähdimme ulos katselemaan kaupunkia. Kävelytin heidät joen rantaa keskustaan ja siellä ympäriinsä, vähän samaan tyyliin kuin itse silloin ensimmäisenä viikonloppuna kiertelin. Parin tunnin kiertelyn lopuksi käytiin parissa kaupassa ja ruokakaupassa myös ostamassa viikonlopuksi pöperöä. Sitten palasimme kämpille laittamaan ruokaa. Illalla oleilimme tässä mun ”valtavassa” huoneessa ja nautimme muutamat virvokkeet. Keksimme hyvän tavan saada juomat nopeasti kylmäksi; laitoimme ne ikkunan ulkopuolelle, kun siinä sattuu sopivasti olemaan melko leveä ja tasainen ikkunalauta :). Myöhemmin kävimme vielä drinksuilla siinä samaisessa baarissa, jossa on tullut käytyä ennenkin. Tapasimme siellä juuri ennen lähtöämme myös Blancan, Veron, Saran&Georgin. Emme voineet kuitenkaan olla kovin myöhään, koska seuraavana aamuna oli tiedossa melko aikainen herätys.
Lauantaina lähdimme heti aamupäivästä Salzburgiin. Sinne pääsee Welsistä junalla noin tunnissa eli se on siis melko lähellä ja sinne on helppo mennä. Lähtiessämme oli pilvistä ja vähän sateli välillä lunta. Perille päästyämme taivaalta tuli silkkaa vettä. Emme kuitenkaan antaneet sateen häiritä, vaan toteutimme kiertelymme sateesta huolimatta. Itselläni oli onneksi sateenvarjo. Tiina ja Mika vähän kastuivat…onneksi edes vähän vettä pitävät takit auttoivat. Jalkojen kastuminen taisi olla suurin ongelma. Sateesta huolimatta ilma ei ollut kovin lämmin, untuvatakki ei tuntunut olevan yhtään liikaa, olimme kuitenkin noin 5-6 tuntia melkein koko ajan ulkona.
Perille päästyämme haimme rautatieaseman vieressä olleesta infopisteestä kartan ja lähdimme kävelemään keskustaa kohti, jonne on asemalta noin kilometrin matka. Näimme matkalla muutamia hienoja vanhoja taloja ja erään palatsin ja sen puiston/puutarhan. Puisto ei nyt ollut kovin näyttävä, mutta kesällä se on varmaan hieno. Taisimme myös kävellä Mozartin talon ohi, muttemme huomanneet sitä… Salzburghan on Mozartin syntymä- ja kotikaupunki ja sitä on vaikea olla huomaamatta. Sieltä löytyy Mozartin taloja, siellä järjestetään Mozart-konsertteja ym. Kaikki matkamuistomyymälät ovat täynnä Mozart-tavaraa ja joka paikassa myydään Mozartinkuulia (niitä suklaita). Salzburg on myös Sound of Music-kaupunki. Kyseinen kuuluisasta musikaalista tehty elokuva on kuvattu Salzburgissa ja sen ympäristössä.
Keskustaan (?) päästyämme ylitimme kaupunkia halkovan joen ja menimme vanhan kaupungin puolelle. Kiertelimme siellä ristiin rastiin kapeita katuja ja kujia. Salzburg ja erityisesti vanha kaupunki oli tosi upea paikka; hienoja vanhoja taloja, kapeita katuja, ainakin 5 hienoa kirkkoa, museoita ym. Eräällä aukiolla sattui myös olemaan jonkinlaiset markkinat käynnissä. Kiertelymme lomassa pistäydyimme myös muutamissa kaupoissa. Ihan vanhan kaupungin kupeessa on kukkula, jonne kiipesimme muutamia portaita ja melko jyrkkää tietä pitkin. Kukkulan laella on vanha linnoitus, joka tätä nykyä on museo. Sieltä löytyy myös ravintola, kahvila ym. Emme kuitenkaan menneet museoon tms. vaan kävimme ylhäällä vain katsomassa maisemia. Kukkulalta näkyi hienosti yli koko kaupungin, erityisesti vanha kaupunki näkyi hienosti. Sieltä ilmeisesti näkyisi kirkkaalla ilmalla myös kaupunkia ympäröivät vuoret, mutta sateisen sään takia ne jäivät näkemättä. Näkyvyys tosiaan oli hieman rajoittunut, mutta onneksi nyt sentään kaupunkia vähän näkyi. Kukkulalta alas tultuamme aloimme hiljalleen etsiä ruokapaikkaa ja sellainen onneksi melko pian löytyikin. Pääsimme hetkeksi kuivattelemaan ja saimme mahamme täyteen. Söin taas perinteistä itävaltalaista ruokaa, Tafelspitzelin. Se oli sellainen naudanlihapihvi, joka ilmeisesti oli kypsennetty keittämällä. Oli tosi mureaa. Lisänä oli keitettyjä vihanneksi ja paistettuja perunoita ja jotain kamalaa mömmöä, joka onneksi tarjoiltiin erikseen. Palan painikkeeksi join hyvää valkoviiniä, kuten aina täällä ravintolassa käydessäni (se on sen verran edullista). Jälkkäriksi söimme paikallista erikoisuutta, Salzburger Nockerln, joka oli sellaista uunissa käytettyä marengin tyylistä ”höttöä”, jonka alla oli mansikoita. Kaikki oli ihan hyvää.
Syömisen jälkeen jatkoimme vielä vähän kiertelyämme. Eksyimme myös muutamaan kauppaan. Ja muutama vaatekappale eksyi mukaan, kuten eilenkin…Tiinan kanssa aina löytää jotain… :) Neljän-viiden maissa lähdimme hiljalleen kävelemään jälleen rautatieasemaa kohti. Muutama mutka kohdalle vielä sattui (mm. ruokakauppa), mutta ehdimme junaan, jolla olimme aikoneetkin mennä. Palattuamme Welsiin, kävelimme suoraan kämpälle, jossa löhöilimme loppuillan iltapalan, viinin, nettailun ja höpöttelyn merkeissä. Blancalla ja Lucialla olisi illalla ollut synttäribileet, jonne olisimme kaikki olleet tervetulleita. Emme kuitenkaan jaksaneet lähteä enää mihinkään. Päivä oli ollut mukava mutta raskas (Salzburg oli hieno paikka!) ja seuraavana aamuna olisi taas aikainen herätys.
Sunnuntaina oli aikainen herätys ja jo vähän ennen kahdeksaa istuimme junassa ja matkasimme kohti Grünauta. Edessä oli laskettelupäivä Kasbergilla. Junasta hyppäsimme tuttuun tapaan bussiin, joka vei meidät vuoren juurelle. Kävimme vuokraamassa välineet, vaihtamassa paperilippumme hissikortteihin ja nousimme kaapelikärryllä vuorelle. Tällä kertaa keli meni juuri päinvastoin kuin viimeksi, jolloin laaksossa oli pilvistä, mutta ylhäällä aurinkoista. Tällä kertaa laaksossa keli näytti ihan kohtalaiselta, hieman pilvistä, mutta välillä aurinko vähän yritti näyttäytyä. Ylös päästyämme huomasimme epäonneksemme, että keli oli aivan pilvinen, hieman sumuinen ja taivaalta tuli hiljalleen lunta. Hienoja maisemia ei valitettavasti sään vuoksi näkynyt. Itse olen ne jo nähnyt, enemmän harmitti etteivät Tiina ja Mika niitä nyt nähneet :(. Lisäksi lumisade aiheutti pieniä näkyvyysongelmia laskiessa. Emme tajunneet vuokrata laseja, koska alhaalla ei satanut. Lähdimme kuitenkin urheasti laskemaan siitä huolimatta ja kyllä se jotenkin sujui. Mika ei ollut lasketellut koskaan aikaisemmin ja Tiinakin viimeksi varmaan 10 vuotta sitten, mutta hyvin molemmilla sujui alusta alkaen. Murtomaahiihdon harrastaminen auttaa laskettelussakin kummasti… Kalusimme ensin siinä vuoren puolivälissä lähinnä sinisiä rinteitä. Itse kävin laskemassa myös joitain punaisia yksin. Pariin punaiseen sain Mikankin mukaan.
Noin puolessa välissä päivää kävimme syömässä. Tällä kertaa piti sään vuoksi mennä sisään, mutta mukava sielläkin oli syödä. Testasin Schinkenrahmspätzlen, joka oli sellaista uunissa juustolla kuorrutettua kermaista kinkku-pasta-systeemiä. Tai en tiedä, olivatko ne pienet pallerot pastaa vai perunaa…mutta joka tapauksessa se oli tosi hyvää! Jälkkäriksi tuli syötyä vielä omenastruudelia :). Ruokailun jälkeen palasimme ulos ja huomasimme kauhuksemme, että sumu (ja sade) oli vaan pahentunut, rinteessä ei nähnyt eteensä kuin noin 10 metriä! Porukkakin oli selvästi sen vuoksi rinteissä vähentynyt. Päätimme kuitenkin alkuperäisen suunnitelmamme mukaan mennä ihan vuoren huipulle laskemaan, ehkä näkyvyys olisi siellä parempi? Asia ei kuitenkaan valitettavasti ollut näin… :(. Ylhäällä sumu/sade oli vielä sakeampaa! Sumu oli tosi sakea, lunta tuli ja kova tuuli vielä pöllytti sitä ympäriinsä. Eteensä näki ehkä metrin verran (kaikki oli vaan valkoista) ja laskeminen oli täysin mahdotonta. Sen vuoksi laskimme sieltä ylhäältä saman tien varovasti siihen vuoren keskivaiheille, jossa olimme laskeneet jo ennen ruokailua. Siinä pystyi jotenkin laskemaan. Rinteissä, joissa tuuli kävi takaapäin, eikä pöllyttänyt lunta naamalle, oli jopa ihan ok laskea. Saimme siis onneksi täyden hyödyn päivälipuistamme. Toki aurinkoisella säällä olisi laskeminen ollut kivempaa, mutta kävi se näinkin… Ennen puolta neljää piti alkaa hiljalleen valua laaksoa kohti, koska olimme päättäneet lähteä neljän bussilla ja junalla. Tiina ja Mika lähtivät alas kaapelikärryllä, itse laskin punaisen rinteen alas laaksoon. Sumu oli taipaleelle lähtiessä hurja, mutta jo melko pienen matkan sumu hälveni! Koko pitkän rinteen loppumatkan keli oli melko hyvä, parasta koko päivänä. Harmi, kun sitä ei tiennyt, muuten olisi voinut koko loppupäivän laskea sitä rinnettä ja mennä aina välissä kaapelikärryllä takaisin ylös. Mutta jossittelu oli turhaa ja alas päästyämme oli lähdettävä. Palautimme välineet ja menimme odottamaan bussia. Se oli hieman myöhässä jostain syystä, mutta oletin junan odottavan, koska lähes kaikki junan matkustajat tulevat aina Kasbergista. Olimme juuri junan lähtöaikaan asemalla ja siellä juna odottikin laiturilla. Kummallista kyllä, junan ovet olivat lukossa. Odotimme monien muiden kanssa jonkin aikaa. Sitten junan kuljettaja ilmestyi jostain ja pääsimme sisään. Juna ei kuitenkaan lähtenyt mihinkään. Odotimme ja odotimme ja arvailimme mistä moinen johtuu. Saimme odottaa aina viiteen saakka, jolloin juna lähti (siihen aikaan kun seuraavan piti lähteä). Koskaan ei selvinnyt, menikö neljän juna juuri nenämme edestä ja meidän junamme oli vasta viiden juna vai eikö neljän junaa mennyt ollenkaan, koska se olisi ollut vähän myöhässä. Pääsimme kuitenkin kotiin, vaikka jouduimme vähän odottelemaan. Ilta meni kämpällä lötköillessä kuten eilen. Tiina ja Mika lähtivät Wieniin ja sieltä Suomeen maanantaina sillä aikaa kun olin töissä.
Viikonloppu oli tosi mukava :). Kelit eivät suosineet, mutta emme antaneet sen häiritä. Jo viikolla oli melko lauhaa ja parina päivänä satoi ihan vettä. Lumet taas vähän sulivat. Koko talvenahan on ollut vaan pikkupakkasta (lukuun ottamatta sitä yhtä päivää, kun oli -20) ja välillä loskakelejä, välillä tullut lunta, joka silloin tällöin on vähän sulanut. Kuitenkin ihan ok. Nyt tällä viikolla ekan kerran satoi silkkaa vettä. Onneksi sain Hannulta sateenvarjon. En ottanut omaani Suomesta mukaan, kun ajattelin, että etteihän talvella sada vettä…
Perjantaina kävin töiden jälkeen alhaalla syömässä Palatschinkenejä eli lettuja! Sitten häsäilin tässä huoneessa kaikenlaista ja odottelin viestiä Tiinalta, monelta he ovat Mikan kanssa tulossa Welsiin. Eli siis kaverini oli miehensä kanssa tulossa kylään :). He lensivät jo tiistai-iltana Wieniin ja olivat siellä ti-pe. Viikonloppuna he tulivat tänne ja lensivät maanantaina takaisin Suomeen. Silloin perjantaina viestiä ei kuulunut, joten laitoin sitten itse kyselyä sinne päin. Tiinalta tuli vastaus, että he ovat asemalla 5 minuutin päästä, etkö saanut edellistä viestiä?! No, en ollut saanut jostain syystä… Eipä siinä sitten muuta kuin äkkiä asemalle. Tapasimme siellä sitten noin vartin päästä. Asemalta kävelimme kämpälleni vaihtaen samalla kuulumisia ja suunnitellen viikonlopun ohjelmaa. Täällä kävelimme vain muina miehinä sisään ja huoneeseeni. Yhteen henkilökunnan edustajaankin törmäsimme, mutta emme jääneet juttelemaan… Tännehän ei siis saisi tuoda yövieraita… Tässä vaiheessa ei kuitenkaan onneksi tullut mitään sanomista, eikä myöhemminkään. Perjantai-illasta sunnuntai-iltaanhan täällä ei ollut juuri ketään. Ja su-iltana ja ma-aamuna ei onnekkaasti törmätty juuri kehenkään.
Jätimme Tiinan ja Mikan tavarat tänne ja söimme hieman välipalaa. Sitten lähdimme ulos katselemaan kaupunkia. Kävelytin heidät joen rantaa keskustaan ja siellä ympäriinsä, vähän samaan tyyliin kuin itse silloin ensimmäisenä viikonloppuna kiertelin. Parin tunnin kiertelyn lopuksi käytiin parissa kaupassa ja ruokakaupassa myös ostamassa viikonlopuksi pöperöä. Sitten palasimme kämpille laittamaan ruokaa. Illalla oleilimme tässä mun ”valtavassa” huoneessa ja nautimme muutamat virvokkeet. Keksimme hyvän tavan saada juomat nopeasti kylmäksi; laitoimme ne ikkunan ulkopuolelle, kun siinä sattuu sopivasti olemaan melko leveä ja tasainen ikkunalauta :). Myöhemmin kävimme vielä drinksuilla siinä samaisessa baarissa, jossa on tullut käytyä ennenkin. Tapasimme siellä juuri ennen lähtöämme myös Blancan, Veron, Saran&Georgin. Emme voineet kuitenkaan olla kovin myöhään, koska seuraavana aamuna oli tiedossa melko aikainen herätys.
Lauantaina lähdimme heti aamupäivästä Salzburgiin. Sinne pääsee Welsistä junalla noin tunnissa eli se on siis melko lähellä ja sinne on helppo mennä. Lähtiessämme oli pilvistä ja vähän sateli välillä lunta. Perille päästyämme taivaalta tuli silkkaa vettä. Emme kuitenkaan antaneet sateen häiritä, vaan toteutimme kiertelymme sateesta huolimatta. Itselläni oli onneksi sateenvarjo. Tiina ja Mika vähän kastuivat…onneksi edes vähän vettä pitävät takit auttoivat. Jalkojen kastuminen taisi olla suurin ongelma. Sateesta huolimatta ilma ei ollut kovin lämmin, untuvatakki ei tuntunut olevan yhtään liikaa, olimme kuitenkin noin 5-6 tuntia melkein koko ajan ulkona.
Perille päästyämme haimme rautatieaseman vieressä olleesta infopisteestä kartan ja lähdimme kävelemään keskustaa kohti, jonne on asemalta noin kilometrin matka. Näimme matkalla muutamia hienoja vanhoja taloja ja erään palatsin ja sen puiston/puutarhan. Puisto ei nyt ollut kovin näyttävä, mutta kesällä se on varmaan hieno. Taisimme myös kävellä Mozartin talon ohi, muttemme huomanneet sitä… Salzburghan on Mozartin syntymä- ja kotikaupunki ja sitä on vaikea olla huomaamatta. Sieltä löytyy Mozartin taloja, siellä järjestetään Mozart-konsertteja ym. Kaikki matkamuistomyymälät ovat täynnä Mozart-tavaraa ja joka paikassa myydään Mozartinkuulia (niitä suklaita). Salzburg on myös Sound of Music-kaupunki. Kyseinen kuuluisasta musikaalista tehty elokuva on kuvattu Salzburgissa ja sen ympäristössä.
Keskustaan (?) päästyämme ylitimme kaupunkia halkovan joen ja menimme vanhan kaupungin puolelle. Kiertelimme siellä ristiin rastiin kapeita katuja ja kujia. Salzburg ja erityisesti vanha kaupunki oli tosi upea paikka; hienoja vanhoja taloja, kapeita katuja, ainakin 5 hienoa kirkkoa, museoita ym. Eräällä aukiolla sattui myös olemaan jonkinlaiset markkinat käynnissä. Kiertelymme lomassa pistäydyimme myös muutamissa kaupoissa. Ihan vanhan kaupungin kupeessa on kukkula, jonne kiipesimme muutamia portaita ja melko jyrkkää tietä pitkin. Kukkulan laella on vanha linnoitus, joka tätä nykyä on museo. Sieltä löytyy myös ravintola, kahvila ym. Emme kuitenkaan menneet museoon tms. vaan kävimme ylhäällä vain katsomassa maisemia. Kukkulalta näkyi hienosti yli koko kaupungin, erityisesti vanha kaupunki näkyi hienosti. Sieltä ilmeisesti näkyisi kirkkaalla ilmalla myös kaupunkia ympäröivät vuoret, mutta sateisen sään takia ne jäivät näkemättä. Näkyvyys tosiaan oli hieman rajoittunut, mutta onneksi nyt sentään kaupunkia vähän näkyi. Kukkulalta alas tultuamme aloimme hiljalleen etsiä ruokapaikkaa ja sellainen onneksi melko pian löytyikin. Pääsimme hetkeksi kuivattelemaan ja saimme mahamme täyteen. Söin taas perinteistä itävaltalaista ruokaa, Tafelspitzelin. Se oli sellainen naudanlihapihvi, joka ilmeisesti oli kypsennetty keittämällä. Oli tosi mureaa. Lisänä oli keitettyjä vihanneksi ja paistettuja perunoita ja jotain kamalaa mömmöä, joka onneksi tarjoiltiin erikseen. Palan painikkeeksi join hyvää valkoviiniä, kuten aina täällä ravintolassa käydessäni (se on sen verran edullista). Jälkkäriksi söimme paikallista erikoisuutta, Salzburger Nockerln, joka oli sellaista uunissa käytettyä marengin tyylistä ”höttöä”, jonka alla oli mansikoita. Kaikki oli ihan hyvää.
Syömisen jälkeen jatkoimme vielä vähän kiertelyämme. Eksyimme myös muutamaan kauppaan. Ja muutama vaatekappale eksyi mukaan, kuten eilenkin…Tiinan kanssa aina löytää jotain… :) Neljän-viiden maissa lähdimme hiljalleen kävelemään jälleen rautatieasemaa kohti. Muutama mutka kohdalle vielä sattui (mm. ruokakauppa), mutta ehdimme junaan, jolla olimme aikoneetkin mennä. Palattuamme Welsiin, kävelimme suoraan kämpälle, jossa löhöilimme loppuillan iltapalan, viinin, nettailun ja höpöttelyn merkeissä. Blancalla ja Lucialla olisi illalla ollut synttäribileet, jonne olisimme kaikki olleet tervetulleita. Emme kuitenkaan jaksaneet lähteä enää mihinkään. Päivä oli ollut mukava mutta raskas (Salzburg oli hieno paikka!) ja seuraavana aamuna olisi taas aikainen herätys.
Sunnuntaina oli aikainen herätys ja jo vähän ennen kahdeksaa istuimme junassa ja matkasimme kohti Grünauta. Edessä oli laskettelupäivä Kasbergilla. Junasta hyppäsimme tuttuun tapaan bussiin, joka vei meidät vuoren juurelle. Kävimme vuokraamassa välineet, vaihtamassa paperilippumme hissikortteihin ja nousimme kaapelikärryllä vuorelle. Tällä kertaa keli meni juuri päinvastoin kuin viimeksi, jolloin laaksossa oli pilvistä, mutta ylhäällä aurinkoista. Tällä kertaa laaksossa keli näytti ihan kohtalaiselta, hieman pilvistä, mutta välillä aurinko vähän yritti näyttäytyä. Ylös päästyämme huomasimme epäonneksemme, että keli oli aivan pilvinen, hieman sumuinen ja taivaalta tuli hiljalleen lunta. Hienoja maisemia ei valitettavasti sään vuoksi näkynyt. Itse olen ne jo nähnyt, enemmän harmitti etteivät Tiina ja Mika niitä nyt nähneet :(. Lisäksi lumisade aiheutti pieniä näkyvyysongelmia laskiessa. Emme tajunneet vuokrata laseja, koska alhaalla ei satanut. Lähdimme kuitenkin urheasti laskemaan siitä huolimatta ja kyllä se jotenkin sujui. Mika ei ollut lasketellut koskaan aikaisemmin ja Tiinakin viimeksi varmaan 10 vuotta sitten, mutta hyvin molemmilla sujui alusta alkaen. Murtomaahiihdon harrastaminen auttaa laskettelussakin kummasti… Kalusimme ensin siinä vuoren puolivälissä lähinnä sinisiä rinteitä. Itse kävin laskemassa myös joitain punaisia yksin. Pariin punaiseen sain Mikankin mukaan.
Noin puolessa välissä päivää kävimme syömässä. Tällä kertaa piti sään vuoksi mennä sisään, mutta mukava sielläkin oli syödä. Testasin Schinkenrahmspätzlen, joka oli sellaista uunissa juustolla kuorrutettua kermaista kinkku-pasta-systeemiä. Tai en tiedä, olivatko ne pienet pallerot pastaa vai perunaa…mutta joka tapauksessa se oli tosi hyvää! Jälkkäriksi tuli syötyä vielä omenastruudelia :). Ruokailun jälkeen palasimme ulos ja huomasimme kauhuksemme, että sumu (ja sade) oli vaan pahentunut, rinteessä ei nähnyt eteensä kuin noin 10 metriä! Porukkakin oli selvästi sen vuoksi rinteissä vähentynyt. Päätimme kuitenkin alkuperäisen suunnitelmamme mukaan mennä ihan vuoren huipulle laskemaan, ehkä näkyvyys olisi siellä parempi? Asia ei kuitenkaan valitettavasti ollut näin… :(. Ylhäällä sumu/sade oli vielä sakeampaa! Sumu oli tosi sakea, lunta tuli ja kova tuuli vielä pöllytti sitä ympäriinsä. Eteensä näki ehkä metrin verran (kaikki oli vaan valkoista) ja laskeminen oli täysin mahdotonta. Sen vuoksi laskimme sieltä ylhäältä saman tien varovasti siihen vuoren keskivaiheille, jossa olimme laskeneet jo ennen ruokailua. Siinä pystyi jotenkin laskemaan. Rinteissä, joissa tuuli kävi takaapäin, eikä pöllyttänyt lunta naamalle, oli jopa ihan ok laskea. Saimme siis onneksi täyden hyödyn päivälipuistamme. Toki aurinkoisella säällä olisi laskeminen ollut kivempaa, mutta kävi se näinkin… Ennen puolta neljää piti alkaa hiljalleen valua laaksoa kohti, koska olimme päättäneet lähteä neljän bussilla ja junalla. Tiina ja Mika lähtivät alas kaapelikärryllä, itse laskin punaisen rinteen alas laaksoon. Sumu oli taipaleelle lähtiessä hurja, mutta jo melko pienen matkan sumu hälveni! Koko pitkän rinteen loppumatkan keli oli melko hyvä, parasta koko päivänä. Harmi, kun sitä ei tiennyt, muuten olisi voinut koko loppupäivän laskea sitä rinnettä ja mennä aina välissä kaapelikärryllä takaisin ylös. Mutta jossittelu oli turhaa ja alas päästyämme oli lähdettävä. Palautimme välineet ja menimme odottamaan bussia. Se oli hieman myöhässä jostain syystä, mutta oletin junan odottavan, koska lähes kaikki junan matkustajat tulevat aina Kasbergista. Olimme juuri junan lähtöaikaan asemalla ja siellä juna odottikin laiturilla. Kummallista kyllä, junan ovet olivat lukossa. Odotimme monien muiden kanssa jonkin aikaa. Sitten junan kuljettaja ilmestyi jostain ja pääsimme sisään. Juna ei kuitenkaan lähtenyt mihinkään. Odotimme ja odotimme ja arvailimme mistä moinen johtuu. Saimme odottaa aina viiteen saakka, jolloin juna lähti (siihen aikaan kun seuraavan piti lähteä). Koskaan ei selvinnyt, menikö neljän juna juuri nenämme edestä ja meidän junamme oli vasta viiden juna vai eikö neljän junaa mennyt ollenkaan, koska se olisi ollut vähän myöhässä. Pääsimme kuitenkin kotiin, vaikka jouduimme vähän odottelemaan. Ilta meni kämpällä lötköillessä kuten eilen. Tiina ja Mika lähtivät Wieniin ja sieltä Suomeen maanantaina sillä aikaa kun olin töissä.
Viikonloppu oli tosi mukava :). Kelit eivät suosineet, mutta emme antaneet sen häiritä. Jo viikolla oli melko lauhaa ja parina päivänä satoi ihan vettä. Lumet taas vähän sulivat. Koko talvenahan on ollut vaan pikkupakkasta (lukuun ottamatta sitä yhtä päivää, kun oli -20) ja välillä loskakelejä, välillä tullut lunta, joka silloin tällöin on vähän sulanut. Kuitenkin ihan ok. Nyt tällä viikolla ekan kerran satoi silkkaa vettä. Onneksi sain Hannulta sateenvarjon. En ottanut omaani Suomesta mukaan, kun ajattelin, että etteihän talvella sada vettä…
sunnuntai 14. helmikuuta 2010
Kiirettä pitää...
Vähän on kiirettä pidellyt tässä viime aikoina... Arkipäivät ovat aika työntäyteisiä muutenkin ja nyt on viikonloppuisinkin ollut "menoa" (vieraita Suomesta tai omia juttuja :)). Päivitän kuitenkin tämän blogin ajan tasalla heti kun ehdin. Ja kirjoitan kyllä myös aikaisemmat jutut niin, ettei mitään jää väliin :)
Lentojen kanssa tuskastelua, synttäreiden viettoa jälleen, pyörän osto ym.
Ma-to 1.-4.2.2010
Viikko meni jälleen tosi nopeasti ja oli melko tavallinen. Töissä raadettiin taas joka päivä, tein vaihtelevasti kaikkea jo osaamaani (erilaisten värien tekoa, kiinnittymisen testausta ja viskositeetti- ja pintajännitysmittauksia). Mitään uutta ja mullistavaa en tällä viikolla oppinut. Tosin aina sitä jotain pientä uutta tulee esiin näin alussa vielä (esim. mistä joku tietty kemikaali löytyy tai miten asetonipullot täytetään).
Maanantaina kävin samoissa jumpissa kuin ennenkin. Keskiviikkona kävin salilla ”polkemassa” crosstrainerilla, jotta saisin vähän rankempaa treeniä. Tein semmoisen oman elli-tunnin :). Sen jälkeen kävin vielä pilateksessa. Torstaina kävin siinä ”pumpissa” ja sen jälkeen taas salilla crossailemassa ja venyttelemässä.
Tiistaina en ehtinyt jumppaan, koska illalla oli Blancan synttäri-illallinen. Jo päivällä saatiin taas töissä piirakkaa, sellaista espanjalaista suklaa-jutskaa ja kuoharia ym. Illalla mentiin joukolla syömään sinne itävaltalaiseen ravintolaan, jossa kävin Blancan ja Veronican kanssa 1,5 viikkoa sitten. Meitä oli taas iso joukko; itseni lisäksi Blanca, Vero&Kristian, Sarah&Georg, Yuri, Ramona&mies, Andi, Susanna, Lucia… Testasin tällä kertaa Schinkennudelin, joka oli sellaista kinkkupastaa, joka oli koko juttu paistettu pannulla tms. Jälkkäriksi söin Eispalatschinkenin, joka oli sellainen lettu, jossa oli jäätelöä täytteenä ja kermavaahtoa vieressä. Nam. Oli taas ihan mukava ravintolareissu. Blanca sai kivoja lahjoja, syötiin ja juotiin hyvin, juteltiin…
Kaikki vapaa-aikakin on tällä viikolla mennyt tehokkaasti johonkin. Maanantaina kävin töiden jälkeen ennen jumppia Susannan kanssa ostamassa Blancalle lahjan. Illalla piti katsella lentoja Suomeen (olen tulossa 19.-23.2.). Sama ärsyttävä homma jatkui tiistaina töiden jälkeen. Sain onneksi lennot varattua ennen ravintolaan lähtöä. Sain lennot Wienistä Hesaan edestakaisin vähän alle parilla sadalla eli ihan ok. Jos viikkoa aikaisemmin olisi varannut, olisi hieman halvemmalla saanut :/. Mietin pitkään menenkö Wienin kautta vai Linzistä Saksan kautta. Wienin kautta tuli hieman halvemmaksi ja matka on hieman nopeampi. Myös lentoajat olivat hieman paremmat. Siksi otin sitä kautta, vaikka silloin joutuukin sompailemaan pitemmän matkan junassa matkalaukun kanssa.
Keskiviikkona töiden jälkeen se suomalainen Hannu tuli käymään. Hän oli palaamassa Suomeen myöhemmin samalla viikolla ja halusi päästä muutamista tavaroistaan eroon. Hän antoi minulle joitain suomalaisia lehtiä ja pokkareita, sateenvarjon ja kaikkea pikku sälää. Lisäksi ostin häneltä polkupyörän. Ihan ok pyörä, 40e maksoin. Se tulee keväällä ja kesällä ihan tarpeeseen, pääsee nopeammin töihin ja jumppaan. Kunhan vaan lumet sulavat… Nyt pitää vaan totutella miesten pyörään, jossa ei ole jalkajarruja ja vaihteet ovat erilaiset kuin mihin olen tottunut.
Viikko meni jälleen tosi nopeasti ja oli melko tavallinen. Töissä raadettiin taas joka päivä, tein vaihtelevasti kaikkea jo osaamaani (erilaisten värien tekoa, kiinnittymisen testausta ja viskositeetti- ja pintajännitysmittauksia). Mitään uutta ja mullistavaa en tällä viikolla oppinut. Tosin aina sitä jotain pientä uutta tulee esiin näin alussa vielä (esim. mistä joku tietty kemikaali löytyy tai miten asetonipullot täytetään).
Maanantaina kävin samoissa jumpissa kuin ennenkin. Keskiviikkona kävin salilla ”polkemassa” crosstrainerilla, jotta saisin vähän rankempaa treeniä. Tein semmoisen oman elli-tunnin :). Sen jälkeen kävin vielä pilateksessa. Torstaina kävin siinä ”pumpissa” ja sen jälkeen taas salilla crossailemassa ja venyttelemässä.
Tiistaina en ehtinyt jumppaan, koska illalla oli Blancan synttäri-illallinen. Jo päivällä saatiin taas töissä piirakkaa, sellaista espanjalaista suklaa-jutskaa ja kuoharia ym. Illalla mentiin joukolla syömään sinne itävaltalaiseen ravintolaan, jossa kävin Blancan ja Veronican kanssa 1,5 viikkoa sitten. Meitä oli taas iso joukko; itseni lisäksi Blanca, Vero&Kristian, Sarah&Georg, Yuri, Ramona&mies, Andi, Susanna, Lucia… Testasin tällä kertaa Schinkennudelin, joka oli sellaista kinkkupastaa, joka oli koko juttu paistettu pannulla tms. Jälkkäriksi söin Eispalatschinkenin, joka oli sellainen lettu, jossa oli jäätelöä täytteenä ja kermavaahtoa vieressä. Nam. Oli taas ihan mukava ravintolareissu. Blanca sai kivoja lahjoja, syötiin ja juotiin hyvin, juteltiin…
Kaikki vapaa-aikakin on tällä viikolla mennyt tehokkaasti johonkin. Maanantaina kävin töiden jälkeen ennen jumppia Susannan kanssa ostamassa Blancalle lahjan. Illalla piti katsella lentoja Suomeen (olen tulossa 19.-23.2.). Sama ärsyttävä homma jatkui tiistaina töiden jälkeen. Sain onneksi lennot varattua ennen ravintolaan lähtöä. Sain lennot Wienistä Hesaan edestakaisin vähän alle parilla sadalla eli ihan ok. Jos viikkoa aikaisemmin olisi varannut, olisi hieman halvemmalla saanut :/. Mietin pitkään menenkö Wienin kautta vai Linzistä Saksan kautta. Wienin kautta tuli hieman halvemmaksi ja matka on hieman nopeampi. Myös lentoajat olivat hieman paremmat. Siksi otin sitä kautta, vaikka silloin joutuukin sompailemaan pitemmän matkan junassa matkalaukun kanssa.
Keskiviikkona töiden jälkeen se suomalainen Hannu tuli käymään. Hän oli palaamassa Suomeen myöhemmin samalla viikolla ja halusi päästä muutamista tavaroistaan eroon. Hän antoi minulle joitain suomalaisia lehtiä ja pokkareita, sateenvarjon ja kaikkea pikku sälää. Lisäksi ostin häneltä polkupyörän. Ihan ok pyörä, 40e maksoin. Se tulee keväällä ja kesällä ihan tarpeeseen, pääsee nopeammin töihin ja jumppaan. Kunhan vaan lumet sulavat… Nyt pitää vaan totutella miesten pyörään, jossa ei ole jalkajarruja ja vaihteet ovat erilaiset kuin mihin olen tottunut.
Konferenssiviikonloppu
Pe-su 29.-31.1.2010
Koko viikonloppu meni oikeastaan ”töissä”, koska meillä oli semmoinen Tiger Future-konferenssi. Perjantaina oltiin ensin normaalisti töissä 7-12. Töiden jälkeen piti mennä suoraan keskustaan, jossa se konferenssi alkoi klo 13. Se kesti 19 saakka. Lauantaina se oli 9-iltaan asti ja sunnuntaina 9-14. Konferenssissa käsiteltiin tulevaisuutta ja vastaavaa; millainen firma on tulevaisuudessa, millainen sen halutaan olevan, mitä tällä hetkellä tehdään hyvin/huonosti, miten asioita voidaan parantaa ym. Läsnä oli varmaan parisataa henkeä tehdastyöläisistä johtajiin saakka. Aiheisiin oli välillä lyhyitä alustuksia ja välillä kuunneltiin joidenkin puhuvan. Pääasiassa asioita kuitenkin käsiteltiin pienissä (noin 8 hengen) ryhmissä. Ryhmässä keskusteltiin aiheesta ja sitten siitä usein piti kirjoittaa muutama juttu fläppitaululle (tai kerran piirrettiin sormiväreillä!). Ryhmien tuotoksia käytiin sitten läpi niin, että joku ryhmäläisistä esitteli ne, tai kierrettiin läpi kaikkien tuotokset. Joskus äänestettiin parhaista ideoista. Kovasti piti saksaa (tai oikeammin itävallan murretta) yrittää kuunnella ja puhua. Kieli olikin ehkä viikonlopun suurin ongelma. Aina ei ymmärtänyt kovinkaan paljoa mistä puhuttiin ja joutui ryhmässä olemaan aika hiljaa, kun ei osannut sanoa mitään. Perjantaina tuntui tosi vaikealta, ettei ymmärrä mitään. Lauantaina ja sunnuntaina onneksi ymmärsi vähän enemmän ja oli siis vähän helpompaa/mukavampaa. En sitten tiedä johtuiko se aiheista vai ryhmän jäsenistä vai mistä. Perjantaina ja lähes koko lauantain ryhmät olivat sekaryhmiä; niissä oli sekaisin naisia ja miehiä, nuoria ja vanhoja, kokeneita ja kokemattomia ja ihmisiä eri osastoilta. Oli kyllä toisaalta mukava tavata uusia ihmisiä. Lauantain viimeinen tehtävä ja kaikki sunnuntain tehtävät tehtiin ryhmissä, jotka koostuivat oman osaston ihmisistä. Meitä oli silloin siinä se oma porukka (Dieter, Sarah, Ramona, Peter, Blanca, Lucia, Veronica, Iurii ja minä (Marina ei ollut mukana)). Kyseisen ryhmän kanssa puhuttiin englantia, jotta kaikki ymmärtäisivät. Se oli paljon helpompaa. Ja ihan fiksuja asioita mietittiin. Ruoka oli koko viikonlopun ajan tosi hyvää ja sitä sai riittävästi :).
Perjantaina tarkoituksenani oli lähteä konferenssin jälkeen Susannan kanssa Linziin illalliselle joidenkin muiden harjoittelijoiden kanssa (joita en vielä tunne). Konferenssi venyi kuitenkin lähes kahdeksaan saakka, joten en ehtinyt junaan, ja seuraava juna lähtisi vasta melko myöhään. Niin myöhään ei sitten ollut enää järkeä lähteä sinne. En siis päässyt illalliselle :(. Menin sen sijaan kotiin, joka oli toisaalta ihan hyvä juttu, koska päivä oli ollut raskas. Kotona sai vähän enemmän sitten rentouduttua ja levättyä.
Lauantaina konferenssissa itse asia päättyi kuuden maissa. Sen jälkeen oli kuitenkin vielä ohjelmaa, muttei pakollista. Menimme ensin ulos ja saimme siellä Glühweinia, sellaista glögin tyylistä kuumaa juomaa. Sisään palatessamme sinne oli tuotu iso kasa kaikkia erilaisia rumpuja, kapuloita, kalistimia ja helistimiä, sekä sellainen rumpalimies. Tämä mies piti meille sellaisen rumpusession, kaikki rummuteltiin yhdessä. Se oli ihan hauskaa ja jotain uutta ja erilaista :). Rummuttelujen jälkeen oli illallinen. Saliin oli katettu pöydät ja saatiin oikein hieno kolmen ruokalajin illallinen. Alkuruoaksi oli jotain ihan savusiian makuista kalaa. Pääruoaksi oli pihvi lisäkkeineen ja jälkkäriksi apfel- ja topfenstrudeleita :). Valitettavasti ei vaan Blancan kanssa mahduttu samaan pöytään muiden kanssa ja jouduimme sitten etsimään paikat muualta. Emme sitten edes päässeet samaan pöytään ja jouduin siis syömään joidenkin ihan vieraiden ihmisten kanssa. No, eipä se maailmaa kaatanut. Ruoka oli silti ihan hyvää ja vähän tuli siinä keskusteltuakin muiden kanssa. Ruoan jälkeen lähdimme melkein heti. Menin Blancan, Veronican ja Sarahin kanssa eräässä baarissa käymään. Myöhemmin myös Peter tuli sinne. Juotiin parit ja pidettiin hauskaa. Kotiin päästyäni (joskus ennen puolta yötä) olin tosi väsynyt ja kaaduin suunnilleen suoraan sänkyyn.
Sunnuntaina iltapäivä ja ilta konferenssin jälkeen meni pyykkiä pestessä, ruokaa laitellessa, koneella…
Koko viikonloppu meni oikeastaan ”töissä”, koska meillä oli semmoinen Tiger Future-konferenssi. Perjantaina oltiin ensin normaalisti töissä 7-12. Töiden jälkeen piti mennä suoraan keskustaan, jossa se konferenssi alkoi klo 13. Se kesti 19 saakka. Lauantaina se oli 9-iltaan asti ja sunnuntaina 9-14. Konferenssissa käsiteltiin tulevaisuutta ja vastaavaa; millainen firma on tulevaisuudessa, millainen sen halutaan olevan, mitä tällä hetkellä tehdään hyvin/huonosti, miten asioita voidaan parantaa ym. Läsnä oli varmaan parisataa henkeä tehdastyöläisistä johtajiin saakka. Aiheisiin oli välillä lyhyitä alustuksia ja välillä kuunneltiin joidenkin puhuvan. Pääasiassa asioita kuitenkin käsiteltiin pienissä (noin 8 hengen) ryhmissä. Ryhmässä keskusteltiin aiheesta ja sitten siitä usein piti kirjoittaa muutama juttu fläppitaululle (tai kerran piirrettiin sormiväreillä!). Ryhmien tuotoksia käytiin sitten läpi niin, että joku ryhmäläisistä esitteli ne, tai kierrettiin läpi kaikkien tuotokset. Joskus äänestettiin parhaista ideoista. Kovasti piti saksaa (tai oikeammin itävallan murretta) yrittää kuunnella ja puhua. Kieli olikin ehkä viikonlopun suurin ongelma. Aina ei ymmärtänyt kovinkaan paljoa mistä puhuttiin ja joutui ryhmässä olemaan aika hiljaa, kun ei osannut sanoa mitään. Perjantaina tuntui tosi vaikealta, ettei ymmärrä mitään. Lauantaina ja sunnuntaina onneksi ymmärsi vähän enemmän ja oli siis vähän helpompaa/mukavampaa. En sitten tiedä johtuiko se aiheista vai ryhmän jäsenistä vai mistä. Perjantaina ja lähes koko lauantain ryhmät olivat sekaryhmiä; niissä oli sekaisin naisia ja miehiä, nuoria ja vanhoja, kokeneita ja kokemattomia ja ihmisiä eri osastoilta. Oli kyllä toisaalta mukava tavata uusia ihmisiä. Lauantain viimeinen tehtävä ja kaikki sunnuntain tehtävät tehtiin ryhmissä, jotka koostuivat oman osaston ihmisistä. Meitä oli silloin siinä se oma porukka (Dieter, Sarah, Ramona, Peter, Blanca, Lucia, Veronica, Iurii ja minä (Marina ei ollut mukana)). Kyseisen ryhmän kanssa puhuttiin englantia, jotta kaikki ymmärtäisivät. Se oli paljon helpompaa. Ja ihan fiksuja asioita mietittiin. Ruoka oli koko viikonlopun ajan tosi hyvää ja sitä sai riittävästi :).
Perjantaina tarkoituksenani oli lähteä konferenssin jälkeen Susannan kanssa Linziin illalliselle joidenkin muiden harjoittelijoiden kanssa (joita en vielä tunne). Konferenssi venyi kuitenkin lähes kahdeksaan saakka, joten en ehtinyt junaan, ja seuraava juna lähtisi vasta melko myöhään. Niin myöhään ei sitten ollut enää järkeä lähteä sinne. En siis päässyt illalliselle :(. Menin sen sijaan kotiin, joka oli toisaalta ihan hyvä juttu, koska päivä oli ollut raskas. Kotona sai vähän enemmän sitten rentouduttua ja levättyä.
Lauantaina konferenssissa itse asia päättyi kuuden maissa. Sen jälkeen oli kuitenkin vielä ohjelmaa, muttei pakollista. Menimme ensin ulos ja saimme siellä Glühweinia, sellaista glögin tyylistä kuumaa juomaa. Sisään palatessamme sinne oli tuotu iso kasa kaikkia erilaisia rumpuja, kapuloita, kalistimia ja helistimiä, sekä sellainen rumpalimies. Tämä mies piti meille sellaisen rumpusession, kaikki rummuteltiin yhdessä. Se oli ihan hauskaa ja jotain uutta ja erilaista :). Rummuttelujen jälkeen oli illallinen. Saliin oli katettu pöydät ja saatiin oikein hieno kolmen ruokalajin illallinen. Alkuruoaksi oli jotain ihan savusiian makuista kalaa. Pääruoaksi oli pihvi lisäkkeineen ja jälkkäriksi apfel- ja topfenstrudeleita :). Valitettavasti ei vaan Blancan kanssa mahduttu samaan pöytään muiden kanssa ja jouduimme sitten etsimään paikat muualta. Emme sitten edes päässeet samaan pöytään ja jouduin siis syömään joidenkin ihan vieraiden ihmisten kanssa. No, eipä se maailmaa kaatanut. Ruoka oli silti ihan hyvää ja vähän tuli siinä keskusteltuakin muiden kanssa. Ruoan jälkeen lähdimme melkein heti. Menin Blancan, Veronican ja Sarahin kanssa eräässä baarissa käymään. Myöhemmin myös Peter tuli sinne. Juotiin parit ja pidettiin hauskaa. Kotiin päästyäni (joskus ennen puolta yötä) olin tosi väsynyt ja kaaduin suunnilleen suoraan sänkyyn.
Sunnuntaina iltapäivä ja ilta konferenssin jälkeen meni pyykkiä pestessä, ruokaa laitellessa, koneella…
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)