Pe-su 19.-21.3.2010
Perjantai meni normaalisti töissä. Ilma oli taas aurinkoinen ja lämmin ja näinkin töistä tullessa kevään ensimmäisen perhosen! Sitruunaperhonen se taisi olla, näytti ainakin kovin keltaiselta. Kotiin päästyäni kävin syömässä leberkäseä, pesin pyykkiä ja lähdin sitten käymään kaupoilla. Parissa kaupassa piti käydä ja siinä samalla kävelin/pyöräilin ulkona vähän ekstraa, koska keli oli niin hieno! :) Aurinko paistoi ja lämpötila lähenteli varmaan 15 astetta. Ostin myös kesän ensimmäisen irtojäätelön! Kaupungilla moni muukin tuntui nauttivan säästä ja monilla oli jätskitöttöröt kädessä. Näin myös yhdellä pihalla pari kukkasta nurmikolla! Jo töistä tullessa katselin, että vihertääkö nurmi hieman, vai kuvittelenko vain…ehken pelkästään vain kuvitellut…?
Kaupalta tultuani piti hoitaa pari asiaa ja kävin myös viime sunnuntaina tapaamieni suomalaispoikien luona kysymässä oliko heillä suunnitelmia illalle. Ja jotain illanviettoa kuulemma oli tiedossa, mukaankin pyysivät. Myös Susanna pyysi mukaan leffaan, mutta koska hän oli kaverinsa kanssa menossa katsomaan saksaksi dubattua leffaa, suomalaisten mukaan lähteminen voitti. (Ja leffan voi mennä katsomaan myöhemminkin, kun se tulee alkuperäiskielellä tänne.) Siinä oli sitten hetki aikaa pyörähtää netissä ja valmistautua. Kahdeksan maissa lähdin näiden suomalaisten, Jarin ja Janin, kanssa ensin pizzalla käymään. Itse en tosin syönyt, kun olin vasta lähtiessä ottanut iltapalaa, join vain kokista. Poikien saatua pizzat syötyä kävelimme tuonne toiselle opiskelijatalolle (Kölpinghaus), jossa oli porukkaa koolla. Paikalla oli sekä paikallisia opiskelijoita että vaihtareita. Siellä tuli jonkin aikaa istuskeltua, juteltua ja nautittua muutama juoma hyvässä seurassa. Oli tosi mukava tavata uusia ihmisiä, etenkin opiskelijoita, kun en heitä aikaisemmin ole juuri tuntenut. Näiden suomalaisten lisäksi tuli tutustuttua mm. kolmeen virolaiseen (2 tyttöä ja 1 poika), kolmeen turkkilaiseen (2 poikaa ja 1 tyttö) ja yhteen unkarilaiseen tyttöön. En muista vielä kaikkien nimiä, kerron ne myöhemmin. Näistä ne virolaistytöt ja turkkilaistyttö asuvat meidän suomalaisten lisäksi tässä asuntolassa. Siellä illanvietossa oli myös muutamia itävaltalaisia ja saksalaisia. Tapasin myös vanhoista tuttavuuksista taas Allanin, Kanan ja Bernin. Kaikki uudet tuttavuudet (ja vanhat) olivat tosi mukavia!
Lähdimme vähän myöhemmin illalla siitä vielä baarissa pyörähtämään. Siellä samassa baarissa, jossa olen käynyt aikaisemminkin, tuli taas ilta vietettyä. Nyt muistan jo sen nimenkin, Verdacht. Ihan mukavaa oli. Kotiin lähdimme kahden maissa.
Seuraavana aamuna heräsin jo yhdeksän maissa lähteäkseni päiväretkelle Passauhin, joka on tuossa melko lähellä mutta Saksan puolella. Juttelin edellisenä päivänä Susannan kanssa viikonlopun suunnitelmista ja hän oli lähdössä lauantaina joidenkin muiden kanssa sinne. Itsekin innostuin kovasti ajatuksesta. Heidän suunnitelmansa kuitenkin muuttuivat niin, että he päättivätkin mennä sunnuntaina. Lauantaille kuitenkin luvattiin hyvää säätä ja sunnuntaille sadetta, joten päätin lähteä itsekseni jo lauantaina. Lisäksi sunnuntaina olisi mukavampi viettää löhöpäivää kuin lauantaina. Ja siitäkin huolimatta lähdin, että edellinen ilta meni vähän pitkäksi. Ihan hyvä kuitenkin, että menin, koska sää oli lauantaina parempi ja Passau oli hieno paikka.
Passau on noin 50 000 asukkaan kaupunki ihan Saksan ja Itävallan rajalla. Se on kuitenkin Saksan puolella Baijerissa. Lähdin lauantaina sinne aamupäivästä junalla. Matka kesti vain tunnin verran eikä maksanut kovin paljoa. Tämä oli elämäni ensimmäinen kerta Saksassa! Ja helppo sinne oli mennä, ei mitään tarkastuksia tms. rajalla. Euroopassa on nykyään niin helppo matkustaa maasta toiseen…
Passau oli tosi hieno vanha (keskiaikainen) kaupunki. Se sijaitsee kolmen joen, Tonavan, Innin ja Ilzin, kohtauspaikassa. Ihan siinä keskustan kupeessa Inn ja Ilz laskevat Tonavaan, ja siitä joki sitten jatkuu Tonavana kohti Linziä, Wieniä, Budapestiä jne. Passau on suunnilleen Welsin kokoinen, mutta se tuntui isommalta ja siellä tuntui olevan paljon enemmän nähtävää. Kaupungin keskusta alkoi oikeastaan heti rautatieaseman kupeesta. Kävelin siitä läpi. Paljon näkyi kauppoja, pari ostoskeskusta ym. Ensimmäisenä silmään sattuivat taas H&M ja VeroModa…ne ovat kyllä levinneet kaikkialle! Ja siellä oli Subway! Niitä en ole Itävallan puolella nähnyt missään. Mutta Saksan puolella näytti olevan. Jatkoin matkaani vanhaan kaupunkiin, jossa kiertelin ympäriinsä. Ostin välipalaksi sämpylän ja jätskin, ettei heti tarvitsisi mennä syömään (vähän oli jo nälkä). Vanhasta kaupungista löytyi paljon hienoja vanhoja taloja, kapeita kujia, pieniä kauppoja, kirkkoja, museoita ym. Niistä kirkoista pari oli tosi isoja ja älyttömän hienoja, kävin sisälläkin. Mielettömät koristelut, kattomaalaukset ym. Keskustassa oli mukavan paljon myös kävelykatuja, missä oli mukava kuljeskella. Jokien läheisyys näkyi myös, molemmilla puolilla virtasi joki, rantaan oli aina lyhyt matka.
Vanhasta kaupungista menin yhden joen yli joen vieressä olevalle kukkulalle, jossa oli vanha linnoitus. Sieltä oli tosi hienot näköalat yli koko kaupungin! Sieltä näkyi hienosti mm. kaikki 3 jokea ja miten ne yhtyvät. Alas tultuani ylitin jälleen joen ja palasin keskustan puolelle. Menin lähimmän ravintolan terassille syömään, koska nälkä alkoi jo kurnia vatsassa. Aamupäivästä keli oli ollut hieman pilvinen (kuitenkin ok lämmin), mutta iltapäivästä aurinko alkoi paistaa ja lämpötila kohota sen myötä. Ilman takkia piti välillä kulkea, kun oli niin lämmin :). Terassilla oli mukava syödä ja paistatella päivää. Söin sellaista vähän pyttipannun tyylistä ruokaa, joka oli nimeltään Tiroler Gröstl. Siinä oli sipulia, pekonia, lihaa, perunaa ym. paistettuna. Palan painikkeeksi tällä kertaa kolaa, kun siideriä ei ole.
Syömisen jälkeen jatkoin matkaa vanhassa kaupungissa. Kävelin joen rannassa ja kävin rannassa olevassa puistossa. Sitten ylitin vielä toisen joen ja menin käymään siellä olevalla kukkulalla, jossa oli kirkko ja jälleen hienot näköalat. Sinne kirkolle (kukkulalle) pääsi kiipeämään sellaisia pitkiä portaita pitkin, jota kulkivat suljetussa ikään kuin tunnelissa, mutta maan päällä… Siellä ”tunnelissa” oli jo kovasti kaikkia kirkollisia maalauksia ym. Ihan hieno juttu ja ihan hieno kirkko oli tämäkin. Sisään en tällä kertaa viitsinyt mennä, kun siellä oli messu menossa… Kirkon ulkopuolelta näki taas maiseman (koko kaupungin) hienosti. Ylös pääsi myös toisia portaita tai tietä pitkin. Menin sitten sitä tietä pitkin alas. Alas tultuani kävelin melkein suorinta tietä junalle. Pari kirkkoa tuli vielä vastaan ja yliopisto, ja kävelin taas (uuden) keskustan läpi. Pääsin suoraan junaan ja palasin Welsiin. Matka meni joutuisasti, kun mukava konduktööri jutteli kanssani melkein koko matkan. Junassa ei ollut montaakaan ihmistä ja hänellä ei ollut hirveästi töitä.
Kotiin päästyäni kävin kyselemässä noilta eilen tapaamiltani ihmisiltä illan suunnitelmista, kun niistä jo eilen oli ollut puhetta. Ja olivathan he taas johonkin bileisiin lähdössä… :) Laittelin oikeastaan vain itseni valmiiksi ja sitten pitikin jo lähteä. Lähdin tästä Viron tyttöjen ja Turkin tytön kanssa, haimme Kölpinghouselta sen Unkarin tytön, Viron pojan ja Turkin pojan ja menimme keskustaan erääseen baariin, jossa oli jonkun ihmisen synttäribileet. Joukossa taisi olla yksi joka tunsi sankarin jonkun kaverin ja oli porukkaa sinne pyytänyt. Eli juuri kukaan meistä ei tuntenut ketään siellä, joten se oli vähän outoa. Siinä vaiheessa siellä ei edes ollut paljoa ihmisiä, joten päätimme lähteä Verdachtiin ja palata kenties myöhemmin. Menin noin puolen porukasta kanssa sinne, muut menivät käymään Allanilla ja tulivat sinne myöhemmin perässä. Siellä oli tuttu mukava meininki. Olimme sen verran aikaisessa, että ehdittiin juoda siellä pari halpaa coctailiakin :) (coctailit on aina ennen kymmentä vaan 4,50e, normaalisti 6,90e). Myöhemmin lähdimme takaisin bileisiin. Osa meni sinne suoraan. Me Suomen ja Viron ihmiset lähdimme käymään kebapilla ensin, koska pojilla oli nälkä. Tuli syötyä sellainen pitakebap, joka oli tosi hyvää. Täältä saa sellaista oikeaa kebappia, ei samaa kuin Suomesta… Ruokapaikassa oli tv auki ja sieltä tuli nyrkkeilyä. Pojat tykkäsivät, tytöt eivät niinkään… Kun pojat suostuivat lähtemään, menimme sinne bileisiin. Nyt siellä oli jo enemmän ihmisiä, mutta silti vähän outoa, kun ei tuntenut kuin sen oman porukan. Muutenkin se meno tuntui vähän väsyneeltä, joten emme olleet siellä kuin vajaan tunnin ja lähdimme yhden maissa kotiin. Kaikki olivat muutenkin jo väsyneitä…
Sunnuntaina nukuin pitkään! Kömmin ylös vasta yhden jälkeen. Ulkona oli sateista, joten ulos ei huvittanut lähteä. Netti ei toiminut, joten aika meni lakanoita vaihdellessa, pyykkiä pestessä (3 koneellista), tätä kirjoitellessa, syödessä ym. Kaikkea mihin ei tarvitse nettiä. Illemmalla nettikin onneksi rupesi toimimaan, joten pääsi hoitamaan normaalit surffailut. Koko päivä meni siis laiskasti kotosalla kaikkea pientä puuhaillen ja lepäillen.
Olen muuten saanut jonkun tyhmän pienen kevätflunssan :(. Perjantaina kurkku tuntui vähän hassulta ja lauantaina se muuttui nuhaksi. Eilen ja tänään on saanut koko ajan olla niistämässä :(. Toivottavasti menee nopeasti ohi eikä ainakaan tästä pahemmaksi muutu.
maanantai 22. maaliskuuta 2010
Kevät tuli takaisin
Ma-to 15.-18.3.2010
Maanantai oli hieman epäonninen päivä. Aamulla aamupalalle mennessäni kaaduin liukkaissa portaissa (ne oli juuri pesty) ja läikytin siinä rytäkässä puolet kädessäni olleesta mehusta maahan :(. Mustelman taisin saada muistoksi, muttei sen pahemmin onneksi käynyt. Vähän alemmas ehtinyt siivooja joutui vaan pyyhkimään portaat uudelleen ja itse jouduin aamupalalla tyytymään vähempään mehuun, kun en jaksanut enää hakea ylhäältä keittiöstä täydennystä. Ja niin, mullahan on siis joka aamu aamupalalla omaa tuoremehua mukana kun täällä sitä ei tarjota.
Töihin kävellessä taivaalta tuli räntää ja keli oli koko päivän ikävä :(. Töissä onnistuin viskositeettimittauksia tehdessäni läikäyttämään erään mustan väripurkin sisällöstä osan päälleni :(. Onneksi oli työvaatteet päällä, niin ei se juuri haitannut. Se väri nimittäin ei lähde vaatteista pesussa pois. Vähän joutui vain siivoilemaan sen jälkeen pöytää, lattiaa ym.
Ja sitten vielä töiden jälkeen kämpällä ennen jumppaan lähtöä huomasin, että joku oli taas kerran varastanut maitoani :(. Onneksi sitä kuitenkin oli vielä jäljellä. Sen jälkeen, kun sanoin johtoportaalle tästä asiasta, on tilanne ollut vähän parempi (mitä nyt kerran vähän kermaa lähti), mutta saa nähdä, ollaanko nyt taas palattu vanhaan…?
Muuten maanantai meni ihan normaalisti ja ok. Töissä ruokatunnilla käytiin naapuriosastolla herra Moserin synttäreillä. Tämä kyseinen mies on töissä analytiikkaosastolla ja kaikkien kaveri, tosi mukava vanhahko herrasmies. Jos meillä joskus tarvitaan erikoistilanteessa jotain liuosta tai labratarvikkeita, mitä meillä ei ole, käymme aina häneltä pyytämässä. Sieltä saa sitten tarvittavien tavaroiden lisäksi usein myös kahvia, pullaa ja juttuseuraa :). Synttäri”kutsuilla” oli kovasti porukkaa ja hurjasti hän oli hommannut syötävää. Siellä oli täytettyjä patonkeja, sämpylöitä ja makkaraa, kakkua, suklaata, kuoharia, kaljaa, mehua… Eipä tarvinnut omiin eväisiin koskea. Lähtiessä hän antoi meille vielä yhden ylijääneen kakun mukaan! :)
Maanantaina tein töissä turbiscan-mittauksia, joita en ole tehnyt aiemmin, jotain uutta siis. Jumpissa kävin illalla normaalisti.
Maanantain jälkeen loppuviikko meni vähän onnekkaammin. Tiistaina vietettiin Marinan synttäreitä vuorostaan. Hän tarjosi myös paljon kaikenlaista; kahvitauolla kakkua ja sellaisia jänniä makeita täytettyjä voitaikinarullia. Ruokatauolla saatiin salaattia, leipää ym. Ja tietty taas juotiin kuoharia, mitä on nyt harrastettu joka kerta, kun jollain on ollut synttärit/muuten ollut aihetta juhlaan.
Töissä oli koko loppuviikon vähän kiire, kun yhdet tietyt värit, joiden kanssa painiskelimme jo kolmatta viikkoa, piti saada valmiiksi ennen perjantaita (löytää siis hyvä/toimiva resepti/koostumus). Sen takia yhtenä päivänä meni töissä jopa vähän yli neljään. (Yleensä pääsemme lähtemään ajallaan.) Viimein kuitenkin torstaina iltapäivällä saimme aikaan mitä halusimme! :) Oli mukava tunne onnistua viimein, kun olimme tosiaan niitä samoja värejä tehneet jo kolme viikkoa eri resepteillä ja aina analyysien jälkeen todenneet, ettei homma toimi.
Jumppailua tuli harrastettua joka päivä. Maanantain jälkeen nettikin toimi. Tiistaina satoi vettä ja oli vielä viileä, mutta keskiviikkona kevät tuli takaisin pienen takatalven jälkeen. Keskiviikkona oli vielä pilvistä, mutta lämpötila kipusi jo melkein kymmeneen asteeseen. Torstai olikin jo tosi hieno päivä; aurinko paistoi ja lämmintä oli yli kymmenen astetta (vissii 12). Aamuisin oli silti vielä viileä, nollan tuntumassa.
Maanantai oli hieman epäonninen päivä. Aamulla aamupalalle mennessäni kaaduin liukkaissa portaissa (ne oli juuri pesty) ja läikytin siinä rytäkässä puolet kädessäni olleesta mehusta maahan :(. Mustelman taisin saada muistoksi, muttei sen pahemmin onneksi käynyt. Vähän alemmas ehtinyt siivooja joutui vaan pyyhkimään portaat uudelleen ja itse jouduin aamupalalla tyytymään vähempään mehuun, kun en jaksanut enää hakea ylhäältä keittiöstä täydennystä. Ja niin, mullahan on siis joka aamu aamupalalla omaa tuoremehua mukana kun täällä sitä ei tarjota.
Töihin kävellessä taivaalta tuli räntää ja keli oli koko päivän ikävä :(. Töissä onnistuin viskositeettimittauksia tehdessäni läikäyttämään erään mustan väripurkin sisällöstä osan päälleni :(. Onneksi oli työvaatteet päällä, niin ei se juuri haitannut. Se väri nimittäin ei lähde vaatteista pesussa pois. Vähän joutui vain siivoilemaan sen jälkeen pöytää, lattiaa ym.
Ja sitten vielä töiden jälkeen kämpällä ennen jumppaan lähtöä huomasin, että joku oli taas kerran varastanut maitoani :(. Onneksi sitä kuitenkin oli vielä jäljellä. Sen jälkeen, kun sanoin johtoportaalle tästä asiasta, on tilanne ollut vähän parempi (mitä nyt kerran vähän kermaa lähti), mutta saa nähdä, ollaanko nyt taas palattu vanhaan…?
Muuten maanantai meni ihan normaalisti ja ok. Töissä ruokatunnilla käytiin naapuriosastolla herra Moserin synttäreillä. Tämä kyseinen mies on töissä analytiikkaosastolla ja kaikkien kaveri, tosi mukava vanhahko herrasmies. Jos meillä joskus tarvitaan erikoistilanteessa jotain liuosta tai labratarvikkeita, mitä meillä ei ole, käymme aina häneltä pyytämässä. Sieltä saa sitten tarvittavien tavaroiden lisäksi usein myös kahvia, pullaa ja juttuseuraa :). Synttäri”kutsuilla” oli kovasti porukkaa ja hurjasti hän oli hommannut syötävää. Siellä oli täytettyjä patonkeja, sämpylöitä ja makkaraa, kakkua, suklaata, kuoharia, kaljaa, mehua… Eipä tarvinnut omiin eväisiin koskea. Lähtiessä hän antoi meille vielä yhden ylijääneen kakun mukaan! :)
Maanantaina tein töissä turbiscan-mittauksia, joita en ole tehnyt aiemmin, jotain uutta siis. Jumpissa kävin illalla normaalisti.
Maanantain jälkeen loppuviikko meni vähän onnekkaammin. Tiistaina vietettiin Marinan synttäreitä vuorostaan. Hän tarjosi myös paljon kaikenlaista; kahvitauolla kakkua ja sellaisia jänniä makeita täytettyjä voitaikinarullia. Ruokatauolla saatiin salaattia, leipää ym. Ja tietty taas juotiin kuoharia, mitä on nyt harrastettu joka kerta, kun jollain on ollut synttärit/muuten ollut aihetta juhlaan.
Töissä oli koko loppuviikon vähän kiire, kun yhdet tietyt värit, joiden kanssa painiskelimme jo kolmatta viikkoa, piti saada valmiiksi ennen perjantaita (löytää siis hyvä/toimiva resepti/koostumus). Sen takia yhtenä päivänä meni töissä jopa vähän yli neljään. (Yleensä pääsemme lähtemään ajallaan.) Viimein kuitenkin torstaina iltapäivällä saimme aikaan mitä halusimme! :) Oli mukava tunne onnistua viimein, kun olimme tosiaan niitä samoja värejä tehneet jo kolme viikkoa eri resepteillä ja aina analyysien jälkeen todenneet, ettei homma toimi.
Jumppailua tuli harrastettua joka päivä. Maanantain jälkeen nettikin toimi. Tiistaina satoi vettä ja oli vielä viileä, mutta keskiviikkona kevät tuli takaisin pienen takatalven jälkeen. Keskiviikkona oli vielä pilvistä, mutta lämpötila kipusi jo melkein kymmeneen asteeseen. Torstai olikin jo tosi hieno päivä; aurinko paistoi ja lämmintä oli yli kymmenen astetta (vissii 12). Aamuisin oli silti vielä viileä, nollan tuntumassa.
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
Rento viikonloppu; treenailua, kotitöitä, rentoutumista…
Pe-su 12.-14.3.2010
Perjantai meni normaalisti; töitä, kotiin tultuani ruokailu alhaalla (topfenstrudel :)) ja sitten kaupoille seuraavan viikon ruokia ostamaan. Kaupalta selvittyäni lähdin salille jumppailemaan, koska en ollut kaikkien kiireiden takia ehtinyt viikkoon käydä. Kävin sitten vielä saunassakin viikon päätteeksi. Ilta meni kotosalla koneen ääressä makaillessa…
Lauantaina nukuin pitkään. 12 tunnin kauneusunien jälkeen lähdin taas jumppailemaan. Sen jälkeen ohjelmassa oli vähän kotitöitä; kokkailua, tiskailua, pyykkäilyä… Ilta meni taas kotosalla rentoutuen.
Sunnuntaina lähdin ensi töikseni katsastamaan Welsin uimahallin. Se oli ihan mukava paikka ja melko samankaltainen kuin Suomessa muutamia seikkoja lukuun ottamatta. Pukuhuonealue oli yhteinen miehille ja naisille. Siellä oli sitten jokaisen pukukoppirivistön päässä semmoinen lukittava koppi, vähän kuin sovituskoppi, missä käytiin vaihtamassa vaatteet. Hieman hankalaa…eikö olisi helpompi vaan tehdä kaksi erillistä aluetta niin ei tarvitsisi säätää…? Suihkutilat olivat sentään erilliset, mutteivat kovin hyvät. Suihkuja ei ollut kuin muutama ja mitään lokeroita ei ollut pesuaineille yms. Ja tarkkana piti olla, jos alasti suihkussa kävi, ettei ulkopuolelta nähnyt sisään, kun siinä oli vain yksi semmoinen seinä…sopivasta kulmasta saattoi nähdä sisään. Saunat olivat ihan erikseen jossain muualla, niihin piti erikseen maksaa, jos halusi käyttää. Enpä ruvennut maksamaan, koska salilla voin käydä ”ilmaiseksi”. Samoin siellä jossain vähän erillään olisi myös ollut solariumia, hierontaa, kahviota ym.
Itse allasalue oli mukava. Vesi ja ilma taisivat olla hieman lämpimämpiä kuin Suomessa normi uimahallissa (?). Alueelta löytyi normaali 25 metrin allas, jossa pystyi uimaan matkaa, melko suuri ”oleiluallas”, jossa oli muutamia porejuttuja, penkkejä, vesiliukumäki jne., lasten allas ja pienten lasten allas. Hyppytornia ei ollut. Erikoista oli altaiden reunoilla olevat lepotuolit, joissa ihmiset makoilivat, lueskelivat, söivät eväitä ym. Eli ilmeisesti täällä on tapana mennä uimahalliin ihan aikaa viettämään enemmänkin. Ja se myös selitti, miksei pesuhuoneessa ollut säilytystiloja; kaikilla oli tavarat mukana allasalueella. Ja epäilen, että monet myös peseytyvät vasta kotona. Ja tämä ajanviettäminen selittää myös paikan hinnan; aikuiselta kertamaksu oli reilu 5 euroa (lapset ja alennusryhmät jotain 3e), mutta 1,5 tunnin lipun sai 3 eurolla. Itse otin tuon ”lyhyen ajan” lipun. Siinä ajassa ehti ihan hyvin uida jotain 800 metriä, laskea pari kertaa vesiliukumäkeä, lillua poreissa ym. Ja vielä peseytyä ja pukea. Ihan ok paikka tuo siis oli, voi mennä uudestaankin. Vieressä on myös ulkoallasalue, joka näytti mukavalta; altaita (joissa kummallista kyllä oli vettä näin talvella?), pari vesiliukumäkeä, hyppytorni, auringonottotilaa… Kesää odotellessa :).
Uimasta palattuani kävin tuossa alhaalla koputtamassa parin suomalaispojan ovelle. Kuulin jo joku aika sitten, että tänne tällä lukukaudella tuli pari suomalaista vaihtaria ja sain kuulla heidän huoneensa numeronkin. Piti tuossa nyt sitten käydä tutustumassa ja vähän rupattelemassa, kun en ole aikaisemmin ehtinyt. Heitäkin toivottavasti tapaan myöhemmin, vaikuttivat ihan mukavilta. Ja ehkä he voisivat tutustuttaa myös muihin vaihtareihin…
Loppupäivä meni rennosti kotosalla syöden, blogia kirjoitellen ym.
Perjantai meni normaalisti; töitä, kotiin tultuani ruokailu alhaalla (topfenstrudel :)) ja sitten kaupoille seuraavan viikon ruokia ostamaan. Kaupalta selvittyäni lähdin salille jumppailemaan, koska en ollut kaikkien kiireiden takia ehtinyt viikkoon käydä. Kävin sitten vielä saunassakin viikon päätteeksi. Ilta meni kotosalla koneen ääressä makaillessa…
Lauantaina nukuin pitkään. 12 tunnin kauneusunien jälkeen lähdin taas jumppailemaan. Sen jälkeen ohjelmassa oli vähän kotitöitä; kokkailua, tiskailua, pyykkäilyä… Ilta meni taas kotosalla rentoutuen.
Sunnuntaina lähdin ensi töikseni katsastamaan Welsin uimahallin. Se oli ihan mukava paikka ja melko samankaltainen kuin Suomessa muutamia seikkoja lukuun ottamatta. Pukuhuonealue oli yhteinen miehille ja naisille. Siellä oli sitten jokaisen pukukoppirivistön päässä semmoinen lukittava koppi, vähän kuin sovituskoppi, missä käytiin vaihtamassa vaatteet. Hieman hankalaa…eikö olisi helpompi vaan tehdä kaksi erillistä aluetta niin ei tarvitsisi säätää…? Suihkutilat olivat sentään erilliset, mutteivat kovin hyvät. Suihkuja ei ollut kuin muutama ja mitään lokeroita ei ollut pesuaineille yms. Ja tarkkana piti olla, jos alasti suihkussa kävi, ettei ulkopuolelta nähnyt sisään, kun siinä oli vain yksi semmoinen seinä…sopivasta kulmasta saattoi nähdä sisään. Saunat olivat ihan erikseen jossain muualla, niihin piti erikseen maksaa, jos halusi käyttää. Enpä ruvennut maksamaan, koska salilla voin käydä ”ilmaiseksi”. Samoin siellä jossain vähän erillään olisi myös ollut solariumia, hierontaa, kahviota ym.
Itse allasalue oli mukava. Vesi ja ilma taisivat olla hieman lämpimämpiä kuin Suomessa normi uimahallissa (?). Alueelta löytyi normaali 25 metrin allas, jossa pystyi uimaan matkaa, melko suuri ”oleiluallas”, jossa oli muutamia porejuttuja, penkkejä, vesiliukumäki jne., lasten allas ja pienten lasten allas. Hyppytornia ei ollut. Erikoista oli altaiden reunoilla olevat lepotuolit, joissa ihmiset makoilivat, lueskelivat, söivät eväitä ym. Eli ilmeisesti täällä on tapana mennä uimahalliin ihan aikaa viettämään enemmänkin. Ja se myös selitti, miksei pesuhuoneessa ollut säilytystiloja; kaikilla oli tavarat mukana allasalueella. Ja epäilen, että monet myös peseytyvät vasta kotona. Ja tämä ajanviettäminen selittää myös paikan hinnan; aikuiselta kertamaksu oli reilu 5 euroa (lapset ja alennusryhmät jotain 3e), mutta 1,5 tunnin lipun sai 3 eurolla. Itse otin tuon ”lyhyen ajan” lipun. Siinä ajassa ehti ihan hyvin uida jotain 800 metriä, laskea pari kertaa vesiliukumäkeä, lillua poreissa ym. Ja vielä peseytyä ja pukea. Ihan ok paikka tuo siis oli, voi mennä uudestaankin. Vieressä on myös ulkoallasalue, joka näytti mukavalta; altaita (joissa kummallista kyllä oli vettä näin talvella?), pari vesiliukumäkeä, hyppytorni, auringonottotilaa… Kesää odotellessa :).
Uimasta palattuani kävin tuossa alhaalla koputtamassa parin suomalaispojan ovelle. Kuulin jo joku aika sitten, että tänne tällä lukukaudella tuli pari suomalaista vaihtaria ja sain kuulla heidän huoneensa numeronkin. Piti tuossa nyt sitten käydä tutustumassa ja vähän rupattelemassa, kun en ole aikaisemmin ehtinyt. Heitäkin toivottavasti tapaan myöhemmin, vaikuttivat ihan mukavilta. Ja ehkä he voisivat tutustuttaa myös muihin vaihtareihin…
Loppupäivä meni rennosti kotosalla syöden, blogia kirjoitellen ym.
Kiireinen synttäriviikko
Ti-to 9.-12.3.2010
Tiistaina olikin sitten paluu taas arkeen. Onneksi maanantain vapaapäivän johdosta työpäiviä olisi vain neljä… Työpäivä meni normaalisti. Töiden jälkeen ehdin pyörähtää kotona 1,5 tunnin verran, käväistä netissä, käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteita. Sitten piti lähteä Linziin, jossa oli tällä alueella olevien harjoittelijoiden tapaaminen (dinner). Se oli eräässä ravintolassa, jossa oli mahdollisuus syödä ja nauttia muutama juoma. Welsistä meitä oli vaan Susanna ja minä, kun Lucia, Blanca ja Veronica eivät lähteneet. Muut olivat Linzissä asuvia ja töitä tekeviä. Meitä oli sellainen reilu 10 henkeä ja tapasin monta uutta mukavaa ihmistä. Pari tyttöä oli Puolasta, yksi Kreikasta, yksi Unkarista/Sveitsistä ja pari poikaa Espanjasta… Oli ihan mukavaa jutella siinä ruokailun/juomisen lomassa. Toivottavasti tavataan jatkossakin. Lähdimme Susannan kanssa kymmenen junalla takaisin ja olimme kotona puolen yhdentoista maissa.
Keskiviikkona mulla oli synttärit! Päivä ei kuitenkaan ollut mitenkään erikoinen, olin jo aiemmin päättänyt, että niitä vietettäisiin enemmän torstaina. Töissä oli tavallista, sain sentään onnittelut kaikilta. Töiden jälkeen koko ilta meni leipoessa herkkuja seuraavaksi päiväksi töihin. Tein korvapuusteja ja mangokakun. Tai kakusta tuli oikeastaan mango-persikkakakku, koska täältä ei löytynyt mangopilttiä! Laitoin sitten täytteeseen säilykemangojen lisäksi persikkapilttiä. Lisäksi pohja piti tehdä vähän erilaisista kekseistä, koska täällä ei ole digestivejä! (Luulin, että niitä olisi kaikkialla…) Mutta hyvää siitä tuli, eikä se oikeastaan maistunut kovin erilaiselta kuin normaalisti. Korvapuustien kanssa ei ollut ongelmia. Tai no, kardemumma nyt oli ihan hienoksi jauhettua, mutta eipä sillä väliä. Ja en tiedä olivatko jauhot hienompia vai karkeampia, kun en ymmärtänyt pussin kyljessä olevia sanoja. Mutta hyviä olivat.
Sain paljon synttärionnitteluja mailin, facebookin ja mesen kautta, kiitos kaikille niistä. Ja Petralle kiitos synttärikortista ja –lahjasta :). Saliltakin tuli onnittelut.
Torstaina tarjosin sitten töissä sitä kakkua ja pullia ja lisäksi Suomesta tuomaani Fazerin sinistä. Kovasti saivat kehuja :). Monet ihmettelivät, olenko tosiaan itse tehnyt kaiken…
Töiden jälkeen ehti taas kääntyä kotona ja sitten piti lähteä Gerstl-nimiseen ravintolaan, josta olin varannut pöydän synttäri-illallista varten. Ihan kaikki kutsumani eivät paikalle päässeet, mutta meitä oli semmoinen mukava 8 hengen porukka; Blanca, Lucia, Susanna, Sarah, Ramona, Iurii, Peter ja minä. Söimme hyvin ja rupattelimme. Sain hienoja lahjojakin! Sarahilta sain suklaata ja viiniä, Ramonalta suklaata ja sellaisen lasilautasen, Susannalta Itävallan vaellusoppaan ja Blancalta, Lucialta, Peteriltä ja Iuriilta jumppahousut ja –topin :). Ilta oli kaikin puolin oikein mukava. Jonnekin kymmeneen saakka taidettiin istua…
Viime viikonloppuna Welsissäkin oli satanut lunta ja viikolla takatalvi jatkui. Harva se päivä sateli lunta ja lämpötila pysytteli nollan tuntumassa tai sen alapuolella.
Tiistaina olikin sitten paluu taas arkeen. Onneksi maanantain vapaapäivän johdosta työpäiviä olisi vain neljä… Työpäivä meni normaalisti. Töiden jälkeen ehdin pyörähtää kotona 1,5 tunnin verran, käväistä netissä, käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteita. Sitten piti lähteä Linziin, jossa oli tällä alueella olevien harjoittelijoiden tapaaminen (dinner). Se oli eräässä ravintolassa, jossa oli mahdollisuus syödä ja nauttia muutama juoma. Welsistä meitä oli vaan Susanna ja minä, kun Lucia, Blanca ja Veronica eivät lähteneet. Muut olivat Linzissä asuvia ja töitä tekeviä. Meitä oli sellainen reilu 10 henkeä ja tapasin monta uutta mukavaa ihmistä. Pari tyttöä oli Puolasta, yksi Kreikasta, yksi Unkarista/Sveitsistä ja pari poikaa Espanjasta… Oli ihan mukavaa jutella siinä ruokailun/juomisen lomassa. Toivottavasti tavataan jatkossakin. Lähdimme Susannan kanssa kymmenen junalla takaisin ja olimme kotona puolen yhdentoista maissa.
Keskiviikkona mulla oli synttärit! Päivä ei kuitenkaan ollut mitenkään erikoinen, olin jo aiemmin päättänyt, että niitä vietettäisiin enemmän torstaina. Töissä oli tavallista, sain sentään onnittelut kaikilta. Töiden jälkeen koko ilta meni leipoessa herkkuja seuraavaksi päiväksi töihin. Tein korvapuusteja ja mangokakun. Tai kakusta tuli oikeastaan mango-persikkakakku, koska täältä ei löytynyt mangopilttiä! Laitoin sitten täytteeseen säilykemangojen lisäksi persikkapilttiä. Lisäksi pohja piti tehdä vähän erilaisista kekseistä, koska täällä ei ole digestivejä! (Luulin, että niitä olisi kaikkialla…) Mutta hyvää siitä tuli, eikä se oikeastaan maistunut kovin erilaiselta kuin normaalisti. Korvapuustien kanssa ei ollut ongelmia. Tai no, kardemumma nyt oli ihan hienoksi jauhettua, mutta eipä sillä väliä. Ja en tiedä olivatko jauhot hienompia vai karkeampia, kun en ymmärtänyt pussin kyljessä olevia sanoja. Mutta hyviä olivat.
Sain paljon synttärionnitteluja mailin, facebookin ja mesen kautta, kiitos kaikille niistä. Ja Petralle kiitos synttärikortista ja –lahjasta :). Saliltakin tuli onnittelut.
Torstaina tarjosin sitten töissä sitä kakkua ja pullia ja lisäksi Suomesta tuomaani Fazerin sinistä. Kovasti saivat kehuja :). Monet ihmettelivät, olenko tosiaan itse tehnyt kaiken…
Töiden jälkeen ehti taas kääntyä kotona ja sitten piti lähteä Gerstl-nimiseen ravintolaan, josta olin varannut pöydän synttäri-illallista varten. Ihan kaikki kutsumani eivät paikalle päässeet, mutta meitä oli semmoinen mukava 8 hengen porukka; Blanca, Lucia, Susanna, Sarah, Ramona, Iurii, Peter ja minä. Söimme hyvin ja rupattelimme. Sain hienoja lahjojakin! Sarahilta sain suklaata ja viiniä, Ramonalta suklaata ja sellaisen lasilautasen, Susannalta Itävallan vaellusoppaan ja Blancalta, Lucialta, Peteriltä ja Iuriilta jumppahousut ja –topin :). Ilta oli kaikin puolin oikein mukava. Jonnekin kymmeneen saakka taidettiin istua…
Viime viikonloppuna Welsissäkin oli satanut lunta ja viikolla takatalvi jatkui. Harva se päivä sateli lunta ja lämpötila pysytteli nollan tuntumassa tai sen alapuolella.
Yllättävä laskettelureissu Alpeille… ja hieno sellainen olikin! :)
Pe-ma 5.-8.3.2010
Perjantaiaamu valkeni kylmänä ja hieman lumisateisena! Ja aamulla keittiö oli jostain syystä lukossa, olikohan avaaja nukkunut pommiin? Töissä oli ihan tavallinen päivä. Töiden jälkeen kävin alhaalla syömässä ja meinasin sen jälkeen lähteä kauppaan. Viikonlopulle ei ollut tiedossa mitään kummempaa, tosin vähän olin laskettelua miettinyt, jos sää olisi hyvä (Dachsteinissa, tuossa melko lähellä). Päätin vielä ennen kauppaan lähtöä käydä nopeasti netissä ja onneksi kävin. Facebookissa satuin huomaamaan, että kaverini Anke (saksalainen, taas näitä Australian tuttavuuksia) oli päivittänyt statukseensa lähtevänsä pian Itävaltaan Maria Almiin laskettelemaan viikoksi, ja kyseli olisiko ketään tuttuja lähistöllä. Minähän heti siitä innostuin, ja kävin katsomassa missä kyseinen paikka on ja pääsisinkö sinne helposti. Ja kun selvisi, että pääsisin, laitoin Ankelle heti viestiä facebookin kautta ja kyselin lisää. Onneksi löysin myös puhelinnumeron ja pystyin laittamaan myös tekstarin. Pian Anke ilmestyikin facebookiin ja pystyimme siellä juttelemaan. Hän oli samana iltana lähdössä Berliinistä bussilla tännepäin joidenkin opiskelijoiden kanssa. Tarkoitus oli opettaa näitä laskettelemaan (Anke on opiskelujen ohella lasketteluopettaja). He olisivat Itävallassa viikon verran. Seuraavana viikonloppuna he eivät enää olisi siellä ja viikolla en itse voisi lähteä. Ainoa mahdollisuus oli siis lähteä tänä viikonloppuna, heti seuraavana päivänä (ja ottaa maanantai vapaaksi). Siinä meni sitten varmaan kolmisen tuntia jutellessa ja asioita selvitellessä. Piti katsella junat/bussit, millä pääsisin sinne, etsiä majoitus, soittaa pomolle ja pyytää maanantai vapaaksi ym. Anke oli niin kiltti, että soitti puolestani muutamaan majoituspaikkaan…hän kun osaa saksaa hieman paremmin… :) Kaikki asiat kuitenkin lopulta selvisivät! Eli lähtisinkin lauantaiaamuna Maria Almiin ja palaisin maanantai-iltana! Hienoa!
Kaiken tämän jälkeen pitikin jo kiiruhtaa kauppaan, jotta ehtisin siellä vielä käydä. Piti käydä ostamassa muutama uusi astia ja leivontatarvikkeita ensi viikolla olevia synttäreitäni silmällä pitäen ja myös ruokaa ensi viikoksi. Seuraava viikko tulisi olemaan kiireinen, joten siksi näin etukäteen… Loppuilta menikin pakkaillessa ja reissuun valmistautuessa.
Lauantaina heräsin melko ajoissa ja ennen puolta yhdeksää lähdin kävelemään asemalle. Junani lähti 8.45. Lähdin näin ”myöhäisellä” junalla, koska mitään kiirettä ei ollut. Anke saapuisi ryhmineen Maria Almiin aamupäivällä ja päivän ohjelmassa ei ollut muuta kuin majoittautuminen ja kylällä kiertely. Rinteeseen oli tarkoitus mennä sunnuntaina (ja maanantaina). Lisäksi tällä kyseisellä junalla pääsisin suoraan ilman vaihtoja Saalfeldeniin, josta pitäisi jatkaa bussilla Maria Almiin. Monesti junaa täytyy vaihtaa kyseisellä välillä ainakin kerran.
Junamatka Welsistä Saalfeldeniin kesti kolmisen tuntia. Nukuin melkein koko matkan. Ehdin kuitenkin tehdä muutamia havaintojakin. Olin jo pari kertaa aikaisemmin ihmetellyt junien paikkasysteemejä. Kun lipun ostaa, siinä ei lue mitään tiettyä paikkaa, ja junassa pitää vaan istua johonkin ja toivoa, että se ei ole kenenkään paikka. Paikkalipun voi nimittäin ilmeisesti erikseen ostaa, tosin se varmaan maksaa vähän ekstraa. Nyt huomasin, että tavarahyllyn reunassa jokaisen paikan kohdalla lukee, onko se vapaa vai varattu. Näin siis oli paikkaliputtomana helppo istua vapaaseen paikkaan.
Ehdimme vain noin puolen tunnin päähän Welsistä (vuoria kohti), kun maisemaan alkoi ilmestyä lunta. Ja matkan edetessä lumi vaan lisääntyi. Lisäksi sitä alkoi sataa. Edessä oli siis paluu talveen :). Paikoitellen laaksojen pohjilla ei ollut paljoa lunta, mutta noin muuten sitä kyllä riitti. Junarata oli hyvin mutkainen; se varmaan joutuu jonkin verran vuoria kiertelemään. Muutamia tunneleitakin tosin oli. Päämäärä siis oli ihan Alpeilla. Salzburgin jälkeen maisema oli hyvin vuoristoista. Pääasiassa rata kulki laaksoissa, usein jokia seuraten. Ihan päämääräni lähellä oli sellaisia kuuluisia talviurheilupaikkoja kuten Bischofshofen, Kitzbühel ja Zell am See.
Jäin junasta Saalfeldenissä, joka on pieni kaupunki Alpeilla Salzburgin osavaltiossa. Wikipedia kertoi kaupungin asukasluvuksi noin 16 000. Melko pieni kaupunki siis, mutta ympärillä oleviin vuoristokyliin (joista yhteen olin matkalla) verrattuna jo melko iso paikka, josta varmaan saa lähes kaikkea. Odottelin Saalfeldenin juna-asemalla bussia 25 minuuttia. Bussiin päästyäni ajelimme lumisen Saalfeldenin läpi viereiseen Maria Almin kylään vartissa. Maria Alm oli ihana pieni alppikylä, jossa maisema oli kuin postikortista. Kylä on noin 800 m merenpinnan yläpuolella ja alueella olevissa kylissä on Wikipedian mukaan yhteensä reilu 2000 asukasta. En sitten tiedä, paljonko pelkässä Maria Almissa on…ehkä muutama sata…? Pieniä kylät joka tapauksessa ovat. Jäin pois kylän keskustassa ja luulin tapaavani Anken pysäkillä. Häntä ei kuitenkaan näkynyt ja parin tekstiviestin jälkeen kävi ilmi, että hän luuli minun tulevan muutamaa pysäkkiä edemmäs, lähemmäs majapaikkojamme ja itse taas luulin Anken tulevan kylän keskustaan. No, päätin siitä sitten kävellä parin kilometrin matkan majapaikkojemme luo, jotka olivat siis vähän matkan päässä kylän keskustasta. Paikkaa ei ollut selvästi tarkoitettu kävelyyn, koska kunnollista kävelytietä ei ollut, paikoitellen sai tarpoa lumessa tien reunassa… Pääsin kuitenkin perille ja sain samalla ihailla maisemia, vaikka lumisateen vuoksi näkyvyys ei kovin hyvä ollutkaan. Tapasin Anken bussipysäkillä lähellä majapaikkojamme. Kyseisestä paikasta lähti gondoli ylös vuorelle ja siihen oli keskittynyt jonkin verran kaikkia hiihtojuttuja ja majoituspaikkoja.
Oli tosi mukava tavata myös Anke pitkän ajan kuluttua ja vaihtaa kuulumisia! :) Kävelimme minun majapaikkaani, joka oli semmoinen erään perheen isohko ”alppitalo”, josta he vuokrasivat huoneita. Monet majoituspaikat Alpeilla ovat sen tyylisiä. Huoneiden taso ja aterioiden saatavuus sitten vaihtelee paikan mukaan. Tämä kyseinen paikka oli melko vaatimaton ja yksinkertainen, mutta kuitenkin ihan riittävä ja ennen kaikkea edullinen (25e/yö). Sain oman huoneen, joka oli ihan tilava ja siisti ja siellä oli jopa oma suihku ja lavuaari. Wc oli käytävällä. Alhaalla oli ruokailutila, jossa olevaan jääkaappiin sai omia eväitä ja jonka astioita sai käyttää. Ruoanlaittomahdollisuutta ei kuitenkaan ollut. Eikä paikasta saanut illalla ruokaa. Aamupalan kuitenkin sai ja se sisältyi huoneen hintaan. Kaiken kaikkiaan olin paikkaan tyytyväinen.
Veimme tavarani huoneeseeni ja lähdimme sitten uudestaan liikkeelle. Kävelimme 5 minuuttia siihen gondolin lähtöpaikan hotelli/ravintola ym. ryppääseen ja kävimme ostamassa jo valmiiksi minulle kahden päivän rinnelipun ja vuokraamassa lasketteluvälineet. Hochkönigin rinnealue on melko iso ja ulottuu muutaman eri kylän alueille. Eri alueiden välillä kulkee ilmainen SkiBus. Hyppäsimme nyt tällaiseen bussiin ja menimme parin kilometrin matkan takaisin Maria Almin ”keskustaan”. Kävimme kaupassa ostamassa mulle muutamaksi päiväksi iltapalat ja kävelimme sitten vähän kylällä. Kylä oli pieni ja idyllinen. Keskellä oli iso ja hieno kirkko. Muutama kauppa löytyi. Hotelleja, ravintoloita ja kahviloita oli paljon; kylä selvästi elää turismin voimin. Pienen kyläkierroksen jälkeen palasimme SkiBussilla majapaikkojemme lähettyville ja menimme tällä kertaa Anken luo hengailemaan. 18.30 heillä oli iltaruoka siellä, joten lähdin vähän ennen sitä omaan paikkaani. Kävin suihkussa, söin iltapalaa ja tutkiskelin rinnekarttoja ja tein suunnitelmia parille seuraavalle päivälle. Yhdeksän maissa kävin nukkumaan, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Anke ei ole bileihminen, joten emme lähteneet mihinkään ravintolaan. Eipä se minuakaan haitannut; ennen kaikkea tulin tänne laskemaan. Ja parina seuraavana aamuna olisi melko aikainen herätys tiedossa, joten oli vain hyvä mennä ajoissa nukkumaan, jotta saisi alle kunnon yöunet.
Sunnuntaina heräilin seitsemän jälkeen. Kiskoin vaatteet päälle ja menin aamupalalle, joka oli ihan ok; juomaa valinnan mukaan, mun tapauksessa tuoremehua, tuoreita sämpylöitä, montaa eri levitettä/marmeladia, kinkkua ja juustoa ja muroja. Tosin maito muroihin olisi kai pitänyt erikseen tilata ja se olisi maksanut? Tyydyin siis leipään ja lisäksi söin itse ostamani jugurtin. Kahdeksan jälkeen olin jo ulkona ja kävelin siihen vuokrauspaikkaan, johon edellisenä iltana jätin välineeni. Sain odotella hetken, koska vuokraamo oli täynnä porukkaa. Sain ne kuitenkin lopulta ja pääsin rinteeseen noin vartin hissien aukeamisen jälkeen. Hissit ovat avoinna päivittäin noin 8.30-16.30. Hochkönigin rinnealue ulottuu siis kolmen kylän, Maria Almin, Dientenin ja Mühlbachin alueille. Yhtä kohtaa lukuun ottamatta alueiden välillä pääsee liikkumaan rinteitä/hissejä pitkin. Sen yhden kohdan (ja muuallekin) pääsee SkiBussilla. Hissejä alueella on 34 ja rinteitä 150 km 860-1900 metrin korkeudessa. Suurin osa rinteistä on pitkiä (jotain 1000-4000 m). Eli tämä on jo melko iso paikka Itävallankin mittakaavassa (ei tosin suurin). Suomessa edes Lapin parhaat keskukset eivät taida tälle pärjätä… Suomessa etenkin rinteiden lyhyys on huono juttu. Mutta minkäs sille mahtaa jos korkeita vuoria ei ole!
Hochkönigin alue on osa vielä suurempaa aluetta, Ski amadea, johon kuuluu lisäksi 4 muutakin aluetta. Tällä alueella on jo 29 kylän rinteet, joissa on 270 hissiä ja 860 km rinteitä! Yli 1,5 päivän lipulla saisi jo laskea koko tällä alueella. Liikkumiseen tosin tarvitsisi auton. Kahden päivän laskemiseen pelkkä Hochkönigin alue oli jo riittävän suuri. Sen ehti juuri ja juuri käydä suunnilleen läpi parissa päivässä. Rinteet olivat pitkiä ja hyviä, paikka oli kaikin puolin mukava.
Vietin sunnuntaiaamupäivän Maria Almin rinteissä. Ankella oli aamupäivä töitä (opetusta), joten laskin yksin. Kävin lähes kaikki rinteet ja hissit läpi ja mukava oli laskea. Maisemat olivat aivan mahtavat! Vaikkakin osaa vuorenhuipuista ei nähnyt, koska sää oli vielä hieman pilvinen ja välillä sateli kevyesti lunta. Välillä tosin aurinkokin näyttäytyi. Ja päivän aikana sää hiljalleen koko ajan parani. Pakkasta oli varmaan reilu 10 astetta, eli paljon sai olla päällä. Pieni lumisadekaan ei haitannut, koska sain Anken toiset laskettelulasit lainaan. Ja tosiaan se maisema oli mieletön. Näkyvyys oli hyvä, vaikka tosiaan joitakin huippuja pilvet peitti. Suomessa ei mitään vastaavaa näe…
Lounasaikaan tapasin Anken. Syötiin yhdellä majalla ja jatkettiin sitten matkaa. Iltapäivästä lähdimme Anken ja muutaman heidän ryhmäläisensä kanssa laskemaan Dienteniin päin. Mentiin jonkin matkaa sinne päin ja takaisin. Keli vaan parani koko ajan ja maisemat siinä samalla. Hissien sulkeuduttua laskimme alas laaksoon, jossa olimme vähän ennen viittä. Kävelin ”kämpälle”, kävin suihkussa, söin ja suunnittelin seuraavan päivän laskemisia. Lähdin sitten vielä illalla Anken luo. Ulkona oli hirmuisen pimeää, niin maalla taidettiin olla, ettei valoja juuri ollut. Onneksi tiesin minne olin menossa. Ilma oli kirkas ja pimeyden takia hieno tähtitaivas näkyi upeasti. Oli myös tosi kylmä ilta/yö! Pääsin perille ja sain vielä ilmaisen jälkiruoankin, kun he olivat siellä juuri lopettaneet ruokailun ja jälkkäri tuli pöytään, kun istahdin siihen :). Juteltiin siinä Anken ja muun samassa pöydässä istuvan porukan kanssa ja pelailtiin sitten illan päälle vielä semmoista hauskaa noppapeliä. Lähdin puolen kymmenen maissa takaisin. Sain Ankelta otsalampun lainaksi, joten takaisin kävely oli hieman helpompaa! Perille päästyäni pakkailin vähän tavaroita ja painuin nukkumaan. Olin tosi väsynyt päivän ulkonaolon jälkeen.
Maanantaiaamuna heräilin jo vähän ennen seitsemää, koska aamupalan lisäksi piti pakata loputkin tavarat, maksaa huone, raahata rinkka ja sukset gondolille, jättää sukset siihen, raahata rinkka Anken luo, palata gondolille ja ottaa sukset ja hypätä SkiBussiin, joka lähti 8.45. Aamu oli aurinkoinen ja hyvin kylmä, majoituspaikkani nainen sanoi, että aamulla oli -30 astetta… Onneksi keli jonkin verran lämpeni sitä mukaa, kun aurinko kipusi ylemmäs ja lämmitti. Mutta päivälläkin oli varmasti pakkasta ainakin 10 astetta. Menin aamulla siis sillä bussilla sinne, mihin eilen laskuissamme jäimme ja mistä piti kääntyä takaisin. Tai en kyllä ihan sinne asti bussilla päässyt, mutta laskin osan eilisistä rinteistä uudestaan ja jatkoin siitä sitten eteenpäin niin pitkälle kuin pääsi. Rinteet olivat aamulla mahtavassa kunnossa, kun ne oli juuri kunnostettu illalla/yöllä/aamulla. Päivän aikana ne tuppaavat hieman huononemaan, kun lunta kasautuu tiettyihin kohtiin ja jäisiä kohtia saattaa tulla esiin. Aurinko paistoi aamusta täydeltä terältä ja maisema oli mieletön! Aina välillä piti oikein pysähtyä keskelle rinnettä maisemaa ihastelemaan :). Sen verran haastavia monet rinteet olivat, että laskiessa piti keskittyä ihan vaan siihen laskemiseen (ja katsella maisemia sitten erikseen). Mutta siis mahtavaa oli, laskeminen ja maisemat! Vähän viileä vaan meinasi välillä olla, jos laski kovaa tai jos hississä sattui tuulemaan pahasti. Muttei se menoa haitannut. Ja pysähtyminen aina lämmitti.
Sen verran kauas menin, että sieltä kesti hetken aikaa tulla takaisin, enkä ehtinyt Ankea tapaamaan heidän lounastauollaan. Kun pääsin takaisin Maria Almin alueelle, menin itse syömään erääseen rinneravintolaan (joita alueella on paljon) ja tekstasin Ankelle, että olen siellä. Hän tulikin sitten erään toisen hiihto-opettajan kanssa noutamaan mut. Laskin sitten iltapäivän heidän kanssaan Maria Almin alueella. Iltapäivästä keli hieman pilvistyi, muttei se menoa haitannut. Mahtavaa oli edelleen. Kylmyyden ja mun lähtöni takia tulimme alas ”jo” vähän ennen neljää. Palautin välineeni ja korttini, josta sai pantin takaisin. Kävelimme sitten Anken luo. Sain käydä heidän huoneessaan suihkussa ja vaihtaa vaatteet. Vähän ennen puolta kuutta menin läheiselle bussipysäkille, hyppäsin bussiin, jolla pääsin Saalfeldeniin ja jatkoin siitä junalla matkaa. Tällä kertaa jouduin vaihtamaan junaa kahteen kertaan, ensin jossain pikkukylässä ja sitten Salzburgissa. Matkat meni lähinnä eväitä syödessä ja nukkuessa, väsytti. Viimeinen juna oli vielä vartin verran myöhässä, joten olin Welsissä vasta puolen kymmenen maissa. Kävelin kämpälle, purin sentään tavarat ja kaaduin sänkyyn.
Perjantaiaamu valkeni kylmänä ja hieman lumisateisena! Ja aamulla keittiö oli jostain syystä lukossa, olikohan avaaja nukkunut pommiin? Töissä oli ihan tavallinen päivä. Töiden jälkeen kävin alhaalla syömässä ja meinasin sen jälkeen lähteä kauppaan. Viikonlopulle ei ollut tiedossa mitään kummempaa, tosin vähän olin laskettelua miettinyt, jos sää olisi hyvä (Dachsteinissa, tuossa melko lähellä). Päätin vielä ennen kauppaan lähtöä käydä nopeasti netissä ja onneksi kävin. Facebookissa satuin huomaamaan, että kaverini Anke (saksalainen, taas näitä Australian tuttavuuksia) oli päivittänyt statukseensa lähtevänsä pian Itävaltaan Maria Almiin laskettelemaan viikoksi, ja kyseli olisiko ketään tuttuja lähistöllä. Minähän heti siitä innostuin, ja kävin katsomassa missä kyseinen paikka on ja pääsisinkö sinne helposti. Ja kun selvisi, että pääsisin, laitoin Ankelle heti viestiä facebookin kautta ja kyselin lisää. Onneksi löysin myös puhelinnumeron ja pystyin laittamaan myös tekstarin. Pian Anke ilmestyikin facebookiin ja pystyimme siellä juttelemaan. Hän oli samana iltana lähdössä Berliinistä bussilla tännepäin joidenkin opiskelijoiden kanssa. Tarkoitus oli opettaa näitä laskettelemaan (Anke on opiskelujen ohella lasketteluopettaja). He olisivat Itävallassa viikon verran. Seuraavana viikonloppuna he eivät enää olisi siellä ja viikolla en itse voisi lähteä. Ainoa mahdollisuus oli siis lähteä tänä viikonloppuna, heti seuraavana päivänä (ja ottaa maanantai vapaaksi). Siinä meni sitten varmaan kolmisen tuntia jutellessa ja asioita selvitellessä. Piti katsella junat/bussit, millä pääsisin sinne, etsiä majoitus, soittaa pomolle ja pyytää maanantai vapaaksi ym. Anke oli niin kiltti, että soitti puolestani muutamaan majoituspaikkaan…hän kun osaa saksaa hieman paremmin… :) Kaikki asiat kuitenkin lopulta selvisivät! Eli lähtisinkin lauantaiaamuna Maria Almiin ja palaisin maanantai-iltana! Hienoa!
Kaiken tämän jälkeen pitikin jo kiiruhtaa kauppaan, jotta ehtisin siellä vielä käydä. Piti käydä ostamassa muutama uusi astia ja leivontatarvikkeita ensi viikolla olevia synttäreitäni silmällä pitäen ja myös ruokaa ensi viikoksi. Seuraava viikko tulisi olemaan kiireinen, joten siksi näin etukäteen… Loppuilta menikin pakkaillessa ja reissuun valmistautuessa.
Lauantaina heräsin melko ajoissa ja ennen puolta yhdeksää lähdin kävelemään asemalle. Junani lähti 8.45. Lähdin näin ”myöhäisellä” junalla, koska mitään kiirettä ei ollut. Anke saapuisi ryhmineen Maria Almiin aamupäivällä ja päivän ohjelmassa ei ollut muuta kuin majoittautuminen ja kylällä kiertely. Rinteeseen oli tarkoitus mennä sunnuntaina (ja maanantaina). Lisäksi tällä kyseisellä junalla pääsisin suoraan ilman vaihtoja Saalfeldeniin, josta pitäisi jatkaa bussilla Maria Almiin. Monesti junaa täytyy vaihtaa kyseisellä välillä ainakin kerran.
Junamatka Welsistä Saalfeldeniin kesti kolmisen tuntia. Nukuin melkein koko matkan. Ehdin kuitenkin tehdä muutamia havaintojakin. Olin jo pari kertaa aikaisemmin ihmetellyt junien paikkasysteemejä. Kun lipun ostaa, siinä ei lue mitään tiettyä paikkaa, ja junassa pitää vaan istua johonkin ja toivoa, että se ei ole kenenkään paikka. Paikkalipun voi nimittäin ilmeisesti erikseen ostaa, tosin se varmaan maksaa vähän ekstraa. Nyt huomasin, että tavarahyllyn reunassa jokaisen paikan kohdalla lukee, onko se vapaa vai varattu. Näin siis oli paikkaliputtomana helppo istua vapaaseen paikkaan.
Ehdimme vain noin puolen tunnin päähän Welsistä (vuoria kohti), kun maisemaan alkoi ilmestyä lunta. Ja matkan edetessä lumi vaan lisääntyi. Lisäksi sitä alkoi sataa. Edessä oli siis paluu talveen :). Paikoitellen laaksojen pohjilla ei ollut paljoa lunta, mutta noin muuten sitä kyllä riitti. Junarata oli hyvin mutkainen; se varmaan joutuu jonkin verran vuoria kiertelemään. Muutamia tunneleitakin tosin oli. Päämäärä siis oli ihan Alpeilla. Salzburgin jälkeen maisema oli hyvin vuoristoista. Pääasiassa rata kulki laaksoissa, usein jokia seuraten. Ihan päämääräni lähellä oli sellaisia kuuluisia talviurheilupaikkoja kuten Bischofshofen, Kitzbühel ja Zell am See.
Jäin junasta Saalfeldenissä, joka on pieni kaupunki Alpeilla Salzburgin osavaltiossa. Wikipedia kertoi kaupungin asukasluvuksi noin 16 000. Melko pieni kaupunki siis, mutta ympärillä oleviin vuoristokyliin (joista yhteen olin matkalla) verrattuna jo melko iso paikka, josta varmaan saa lähes kaikkea. Odottelin Saalfeldenin juna-asemalla bussia 25 minuuttia. Bussiin päästyäni ajelimme lumisen Saalfeldenin läpi viereiseen Maria Almin kylään vartissa. Maria Alm oli ihana pieni alppikylä, jossa maisema oli kuin postikortista. Kylä on noin 800 m merenpinnan yläpuolella ja alueella olevissa kylissä on Wikipedian mukaan yhteensä reilu 2000 asukasta. En sitten tiedä, paljonko pelkässä Maria Almissa on…ehkä muutama sata…? Pieniä kylät joka tapauksessa ovat. Jäin pois kylän keskustassa ja luulin tapaavani Anken pysäkillä. Häntä ei kuitenkaan näkynyt ja parin tekstiviestin jälkeen kävi ilmi, että hän luuli minun tulevan muutamaa pysäkkiä edemmäs, lähemmäs majapaikkojamme ja itse taas luulin Anken tulevan kylän keskustaan. No, päätin siitä sitten kävellä parin kilometrin matkan majapaikkojemme luo, jotka olivat siis vähän matkan päässä kylän keskustasta. Paikkaa ei ollut selvästi tarkoitettu kävelyyn, koska kunnollista kävelytietä ei ollut, paikoitellen sai tarpoa lumessa tien reunassa… Pääsin kuitenkin perille ja sain samalla ihailla maisemia, vaikka lumisateen vuoksi näkyvyys ei kovin hyvä ollutkaan. Tapasin Anken bussipysäkillä lähellä majapaikkojamme. Kyseisestä paikasta lähti gondoli ylös vuorelle ja siihen oli keskittynyt jonkin verran kaikkia hiihtojuttuja ja majoituspaikkoja.
Oli tosi mukava tavata myös Anke pitkän ajan kuluttua ja vaihtaa kuulumisia! :) Kävelimme minun majapaikkaani, joka oli semmoinen erään perheen isohko ”alppitalo”, josta he vuokrasivat huoneita. Monet majoituspaikat Alpeilla ovat sen tyylisiä. Huoneiden taso ja aterioiden saatavuus sitten vaihtelee paikan mukaan. Tämä kyseinen paikka oli melko vaatimaton ja yksinkertainen, mutta kuitenkin ihan riittävä ja ennen kaikkea edullinen (25e/yö). Sain oman huoneen, joka oli ihan tilava ja siisti ja siellä oli jopa oma suihku ja lavuaari. Wc oli käytävällä. Alhaalla oli ruokailutila, jossa olevaan jääkaappiin sai omia eväitä ja jonka astioita sai käyttää. Ruoanlaittomahdollisuutta ei kuitenkaan ollut. Eikä paikasta saanut illalla ruokaa. Aamupalan kuitenkin sai ja se sisältyi huoneen hintaan. Kaiken kaikkiaan olin paikkaan tyytyväinen.
Veimme tavarani huoneeseeni ja lähdimme sitten uudestaan liikkeelle. Kävelimme 5 minuuttia siihen gondolin lähtöpaikan hotelli/ravintola ym. ryppääseen ja kävimme ostamassa jo valmiiksi minulle kahden päivän rinnelipun ja vuokraamassa lasketteluvälineet. Hochkönigin rinnealue on melko iso ja ulottuu muutaman eri kylän alueille. Eri alueiden välillä kulkee ilmainen SkiBus. Hyppäsimme nyt tällaiseen bussiin ja menimme parin kilometrin matkan takaisin Maria Almin ”keskustaan”. Kävimme kaupassa ostamassa mulle muutamaksi päiväksi iltapalat ja kävelimme sitten vähän kylällä. Kylä oli pieni ja idyllinen. Keskellä oli iso ja hieno kirkko. Muutama kauppa löytyi. Hotelleja, ravintoloita ja kahviloita oli paljon; kylä selvästi elää turismin voimin. Pienen kyläkierroksen jälkeen palasimme SkiBussilla majapaikkojemme lähettyville ja menimme tällä kertaa Anken luo hengailemaan. 18.30 heillä oli iltaruoka siellä, joten lähdin vähän ennen sitä omaan paikkaani. Kävin suihkussa, söin iltapalaa ja tutkiskelin rinnekarttoja ja tein suunnitelmia parille seuraavalle päivälle. Yhdeksän maissa kävin nukkumaan, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Anke ei ole bileihminen, joten emme lähteneet mihinkään ravintolaan. Eipä se minuakaan haitannut; ennen kaikkea tulin tänne laskemaan. Ja parina seuraavana aamuna olisi melko aikainen herätys tiedossa, joten oli vain hyvä mennä ajoissa nukkumaan, jotta saisi alle kunnon yöunet.
Sunnuntaina heräilin seitsemän jälkeen. Kiskoin vaatteet päälle ja menin aamupalalle, joka oli ihan ok; juomaa valinnan mukaan, mun tapauksessa tuoremehua, tuoreita sämpylöitä, montaa eri levitettä/marmeladia, kinkkua ja juustoa ja muroja. Tosin maito muroihin olisi kai pitänyt erikseen tilata ja se olisi maksanut? Tyydyin siis leipään ja lisäksi söin itse ostamani jugurtin. Kahdeksan jälkeen olin jo ulkona ja kävelin siihen vuokrauspaikkaan, johon edellisenä iltana jätin välineeni. Sain odotella hetken, koska vuokraamo oli täynnä porukkaa. Sain ne kuitenkin lopulta ja pääsin rinteeseen noin vartin hissien aukeamisen jälkeen. Hissit ovat avoinna päivittäin noin 8.30-16.30. Hochkönigin rinnealue ulottuu siis kolmen kylän, Maria Almin, Dientenin ja Mühlbachin alueille. Yhtä kohtaa lukuun ottamatta alueiden välillä pääsee liikkumaan rinteitä/hissejä pitkin. Sen yhden kohdan (ja muuallekin) pääsee SkiBussilla. Hissejä alueella on 34 ja rinteitä 150 km 860-1900 metrin korkeudessa. Suurin osa rinteistä on pitkiä (jotain 1000-4000 m). Eli tämä on jo melko iso paikka Itävallankin mittakaavassa (ei tosin suurin). Suomessa edes Lapin parhaat keskukset eivät taida tälle pärjätä… Suomessa etenkin rinteiden lyhyys on huono juttu. Mutta minkäs sille mahtaa jos korkeita vuoria ei ole!
Hochkönigin alue on osa vielä suurempaa aluetta, Ski amadea, johon kuuluu lisäksi 4 muutakin aluetta. Tällä alueella on jo 29 kylän rinteet, joissa on 270 hissiä ja 860 km rinteitä! Yli 1,5 päivän lipulla saisi jo laskea koko tällä alueella. Liikkumiseen tosin tarvitsisi auton. Kahden päivän laskemiseen pelkkä Hochkönigin alue oli jo riittävän suuri. Sen ehti juuri ja juuri käydä suunnilleen läpi parissa päivässä. Rinteet olivat pitkiä ja hyviä, paikka oli kaikin puolin mukava.
Vietin sunnuntaiaamupäivän Maria Almin rinteissä. Ankella oli aamupäivä töitä (opetusta), joten laskin yksin. Kävin lähes kaikki rinteet ja hissit läpi ja mukava oli laskea. Maisemat olivat aivan mahtavat! Vaikkakin osaa vuorenhuipuista ei nähnyt, koska sää oli vielä hieman pilvinen ja välillä sateli kevyesti lunta. Välillä tosin aurinkokin näyttäytyi. Ja päivän aikana sää hiljalleen koko ajan parani. Pakkasta oli varmaan reilu 10 astetta, eli paljon sai olla päällä. Pieni lumisadekaan ei haitannut, koska sain Anken toiset laskettelulasit lainaan. Ja tosiaan se maisema oli mieletön. Näkyvyys oli hyvä, vaikka tosiaan joitakin huippuja pilvet peitti. Suomessa ei mitään vastaavaa näe…
Lounasaikaan tapasin Anken. Syötiin yhdellä majalla ja jatkettiin sitten matkaa. Iltapäivästä lähdimme Anken ja muutaman heidän ryhmäläisensä kanssa laskemaan Dienteniin päin. Mentiin jonkin matkaa sinne päin ja takaisin. Keli vaan parani koko ajan ja maisemat siinä samalla. Hissien sulkeuduttua laskimme alas laaksoon, jossa olimme vähän ennen viittä. Kävelin ”kämpälle”, kävin suihkussa, söin ja suunnittelin seuraavan päivän laskemisia. Lähdin sitten vielä illalla Anken luo. Ulkona oli hirmuisen pimeää, niin maalla taidettiin olla, ettei valoja juuri ollut. Onneksi tiesin minne olin menossa. Ilma oli kirkas ja pimeyden takia hieno tähtitaivas näkyi upeasti. Oli myös tosi kylmä ilta/yö! Pääsin perille ja sain vielä ilmaisen jälkiruoankin, kun he olivat siellä juuri lopettaneet ruokailun ja jälkkäri tuli pöytään, kun istahdin siihen :). Juteltiin siinä Anken ja muun samassa pöydässä istuvan porukan kanssa ja pelailtiin sitten illan päälle vielä semmoista hauskaa noppapeliä. Lähdin puolen kymmenen maissa takaisin. Sain Ankelta otsalampun lainaksi, joten takaisin kävely oli hieman helpompaa! Perille päästyäni pakkailin vähän tavaroita ja painuin nukkumaan. Olin tosi väsynyt päivän ulkonaolon jälkeen.
Maanantaiaamuna heräilin jo vähän ennen seitsemää, koska aamupalan lisäksi piti pakata loputkin tavarat, maksaa huone, raahata rinkka ja sukset gondolille, jättää sukset siihen, raahata rinkka Anken luo, palata gondolille ja ottaa sukset ja hypätä SkiBussiin, joka lähti 8.45. Aamu oli aurinkoinen ja hyvin kylmä, majoituspaikkani nainen sanoi, että aamulla oli -30 astetta… Onneksi keli jonkin verran lämpeni sitä mukaa, kun aurinko kipusi ylemmäs ja lämmitti. Mutta päivälläkin oli varmasti pakkasta ainakin 10 astetta. Menin aamulla siis sillä bussilla sinne, mihin eilen laskuissamme jäimme ja mistä piti kääntyä takaisin. Tai en kyllä ihan sinne asti bussilla päässyt, mutta laskin osan eilisistä rinteistä uudestaan ja jatkoin siitä sitten eteenpäin niin pitkälle kuin pääsi. Rinteet olivat aamulla mahtavassa kunnossa, kun ne oli juuri kunnostettu illalla/yöllä/aamulla. Päivän aikana ne tuppaavat hieman huononemaan, kun lunta kasautuu tiettyihin kohtiin ja jäisiä kohtia saattaa tulla esiin. Aurinko paistoi aamusta täydeltä terältä ja maisema oli mieletön! Aina välillä piti oikein pysähtyä keskelle rinnettä maisemaa ihastelemaan :). Sen verran haastavia monet rinteet olivat, että laskiessa piti keskittyä ihan vaan siihen laskemiseen (ja katsella maisemia sitten erikseen). Mutta siis mahtavaa oli, laskeminen ja maisemat! Vähän viileä vaan meinasi välillä olla, jos laski kovaa tai jos hississä sattui tuulemaan pahasti. Muttei se menoa haitannut. Ja pysähtyminen aina lämmitti.
Sen verran kauas menin, että sieltä kesti hetken aikaa tulla takaisin, enkä ehtinyt Ankea tapaamaan heidän lounastauollaan. Kun pääsin takaisin Maria Almin alueelle, menin itse syömään erääseen rinneravintolaan (joita alueella on paljon) ja tekstasin Ankelle, että olen siellä. Hän tulikin sitten erään toisen hiihto-opettajan kanssa noutamaan mut. Laskin sitten iltapäivän heidän kanssaan Maria Almin alueella. Iltapäivästä keli hieman pilvistyi, muttei se menoa haitannut. Mahtavaa oli edelleen. Kylmyyden ja mun lähtöni takia tulimme alas ”jo” vähän ennen neljää. Palautin välineeni ja korttini, josta sai pantin takaisin. Kävelimme sitten Anken luo. Sain käydä heidän huoneessaan suihkussa ja vaihtaa vaatteet. Vähän ennen puolta kuutta menin läheiselle bussipysäkille, hyppäsin bussiin, jolla pääsin Saalfeldeniin ja jatkoin siitä junalla matkaa. Tällä kertaa jouduin vaihtamaan junaa kahteen kertaan, ensin jossain pikkukylässä ja sitten Salzburgissa. Matkat meni lähinnä eväitä syödessä ja nukkuessa, väsytti. Viimeinen juna oli vielä vartin verran myöhässä, joten olin Welsissä vasta puolen kymmenen maissa. Kävelin kämpälle, purin sentään tavarat ja kaaduin sänkyyn.
Ei mitään uutta auringon alla…
Ma-to 1.-4.3.2010
Viikko oli taas melko tavallinen. Töissä oli aika paljon tekemistä, kun meitä on siellä nyt Saran lähdön jälkeen yksi vähemmän. Tein koko viikon yhtä tiettyä värilaatua useilla resepteillä, kun ei millään meinattu saada siitä halutunlaista. Vähän meinasi ruveta loppuviikosta jo kyllästyttämään…
Jumppailemassa kävin joka päivä, joko normaaleilla tunneilla tai itsekseni.
Maanantaina piti lisäksi käväistä rautatieaseman automaatilla otattamassa pari passikuvaa juna-alennuskorttia varten. Kun kävin ostamassa kortin yli kuukausi sitten, unohti tiskillä ollut mies pyytää kuvaa. Viime viikolla tuli sitten kirje, jossa pyydettiin lähettämään kuva, niin sitten saisin kortin. Onneksi väliaikainen kortti kelpaa siihen saakka…
Tiistaina yritin katsella netistä Karjalan kunnailla, mutta siitä ei meinannut tulla mitään, kun netti taas jumitti. Liikaa kuormitusta taas viikolla, hemmetin teinit… Onneksi aina viikonloppuisin netti pelaa hyvin, kun talo on tyhjempi.
Torstaina lainasin töistä paria työkalua, niin sain vähän säädettyä pyörää, mm. satulan ja ohjaustangon sopiville korkeuksille. Nyt kelpaa ajella!
Sää jatkui viikolla melko keväisenä. Suunnilleen joka toinen päivä satoi ja joka toinen paistoi. Parina päivänä tuuli kovaa. Lämpötila oli päivisin selvästi plussan puolella, tosin yöt ovat edelleen kylmiä. Eräänä päivänä töistä tullessa huomasin erään melko varman kevään merkin; linnut lauloivat! :)
Viikko oli taas melko tavallinen. Töissä oli aika paljon tekemistä, kun meitä on siellä nyt Saran lähdön jälkeen yksi vähemmän. Tein koko viikon yhtä tiettyä värilaatua useilla resepteillä, kun ei millään meinattu saada siitä halutunlaista. Vähän meinasi ruveta loppuviikosta jo kyllästyttämään…
Jumppailemassa kävin joka päivä, joko normaaleilla tunneilla tai itsekseni.
Maanantaina piti lisäksi käväistä rautatieaseman automaatilla otattamassa pari passikuvaa juna-alennuskorttia varten. Kun kävin ostamassa kortin yli kuukausi sitten, unohti tiskillä ollut mies pyytää kuvaa. Viime viikolla tuli sitten kirje, jossa pyydettiin lähettämään kuva, niin sitten saisin kortin. Onneksi väliaikainen kortti kelpaa siihen saakka…
Tiistaina yritin katsella netistä Karjalan kunnailla, mutta siitä ei meinannut tulla mitään, kun netti taas jumitti. Liikaa kuormitusta taas viikolla, hemmetin teinit… Onneksi aina viikonloppuisin netti pelaa hyvin, kun talo on tyhjempi.
Torstaina lainasin töistä paria työkalua, niin sain vähän säädettyä pyörää, mm. satulan ja ohjaustangon sopiville korkeuksille. Nyt kelpaa ajella!
Sää jatkui viikolla melko keväisenä. Suunnilleen joka toinen päivä satoi ja joka toinen paistoi. Parina päivänä tuuli kovaa. Lämpötila oli päivisin selvästi plussan puolella, tosin yöt ovat edelleen kylmiä. Eräänä päivänä töistä tullessa huomasin erään melko varman kevään merkin; linnut lauloivat! :)
Rento viikonloppu
Pe-su 26.-28.2.2010
Perjantaina aamu ja aamupäivä menivät normaalisti töissä. Töiden jälkeen menimme lähes koko työporukka suoraan keskustaan erääseen ravintolaan Sarahin läksiäisiä viettämään. Sarah löysi uuden työpaikan ja vaihtaa sinne jatkamaan oppisopimuskoulutustaan, tämä oli hänen viimeinen viikkonsa Tigerillä. Sarah oli tilannut koko porukalle sellaista perinteistä itävaltalaista ruokaa, johon kuului kaikkea uunissa haudutettua; kolmea erilaista lihaa, perunaa, makkaraa, knödeleitä, kaalia, kastiketta… Ruoka oli oikein maukasta. Syötiin ja juotiin hyvin ja mukavaa oli. Muutama tunti siellä vierähti. Lähdin siitä iltapäivällä muutaman muun kanssa, osa jäi sinne vielä juhlimaan. Menin siitä suoraan muutamassa kaupassa käymään mm. ruokaostoksille. Kotiin päästyäni laittelin vain nopeasti itseni valmiiksi ja lähdin sitten Linziin. Linzissä tapasin Julian, Grazissa asuvan itävaltalaistytön, johon tutustuin Australiassa 2007. Hän oli opiskelujen takia Linzissä käymässä ja oltiin sovittu tapaamisesta. Käveltiin vähän kaupungilla ja käytiin parissa baarissa viinillä/drinksuilla. Loppuillasta seuraan liittyi myös Julian eräs tuttu kaverinsa kanssa. Linzistä löytyi ihan mukavia baareja ja drinkit olivat hyviä (tosin kalliita). Ja erityisesti oli tosi mukavaa tavata Julia taas reilun parin vuoden tauon jälkeen ja vaihtaa kuulumisia. Sovittiinkin siinä sitten jo, että menen joku viikonloppu käymään Grazissa Julian luona ja että mennään myös laskettelemaan Gerlokseen Desireen luo. Desiree on myös näitä Australian kavereita, asuu Hollannissa, mutta on nyt Itävallassa töissä muutaman kuukauden. Nämä nyt jo sovittiin, ehkä muitakin tulee…? :) Selvisin Linzistä kotiin yhden jälkeen (tokavika juna lähti yhden maissa).
Seuraavana aamuna nukuin pitkään. Ylös päästyäni lähdin kävelylenkille, koska ilma oli niin hieno. Aurinko paistoi ja lämmintä oli varmaan 10 astetta! :) Tuuli vähän viilensi keliä, mutta ajoittain meinasi silti tulla kuuma tuulipuvussa! Kävelin ensin työpaikalle tarkoituksenani hakea sinne eilen jäänyt pyörä. (Menimme eilen keskustaan Peterin kyydillä ja jätimme pyörät töihin, koska satoi.) En kuitenkaan pyörääni saanut, koska se oli tehdasalueen sisällä ja viikonloppuna kaikki mahdolliset portit ja muut ovat lukossa, eikä meillä harjoittelijoilla avaimia niihin ole. No, eipä se maailmaa kaatanut, koska en todennäköisesti sitä viikonloppuna tarvitsisi. Maanantaina pitäisi vain kävellä töihin. Jatkoin kävelyäni siitä sitten joenrantaan ja kävelinkin aika pitkälle, keskustaa kohti ja siitä ohikin, joen toista puolta toiseen suuntaan ja toista puolta toiseen. Tosi mukava oli kävellä hyvässä säässä ja näin vähän uusia maisemiakin. Joen rannassa oli kovasti ulkoilijoita. Täkäläiset tuntuvat heränneen kevään koittaessa. Joen ranta on mukava ulkoilualue, mutta talvella siellä ei ikinä näkynyt juuri ketään. Nyt, kun oli kaunis ja keväinen keli, siellä tuntui olevan puolet kaupunkilaisista. Ihmettelin, eivätkö täkäläiset ulkoile ollenkaan talvella/huonolla säällä? Vai ehtiikö talvella vain laskettelurinteeseen…?
Parin tunnin ulkoilun jälkeen palasin kämpälle ja loppupäivä menikin kotosalla kokkaillessa, tiskaillessa, pyykätessä, koneella ym.
Samoin koko sunnuntaipäivä meni kotosalla kotitöitä tehdessä, tätä kirjoitellessa jne.
Perjantaina aamu ja aamupäivä menivät normaalisti töissä. Töiden jälkeen menimme lähes koko työporukka suoraan keskustaan erääseen ravintolaan Sarahin läksiäisiä viettämään. Sarah löysi uuden työpaikan ja vaihtaa sinne jatkamaan oppisopimuskoulutustaan, tämä oli hänen viimeinen viikkonsa Tigerillä. Sarah oli tilannut koko porukalle sellaista perinteistä itävaltalaista ruokaa, johon kuului kaikkea uunissa haudutettua; kolmea erilaista lihaa, perunaa, makkaraa, knödeleitä, kaalia, kastiketta… Ruoka oli oikein maukasta. Syötiin ja juotiin hyvin ja mukavaa oli. Muutama tunti siellä vierähti. Lähdin siitä iltapäivällä muutaman muun kanssa, osa jäi sinne vielä juhlimaan. Menin siitä suoraan muutamassa kaupassa käymään mm. ruokaostoksille. Kotiin päästyäni laittelin vain nopeasti itseni valmiiksi ja lähdin sitten Linziin. Linzissä tapasin Julian, Grazissa asuvan itävaltalaistytön, johon tutustuin Australiassa 2007. Hän oli opiskelujen takia Linzissä käymässä ja oltiin sovittu tapaamisesta. Käveltiin vähän kaupungilla ja käytiin parissa baarissa viinillä/drinksuilla. Loppuillasta seuraan liittyi myös Julian eräs tuttu kaverinsa kanssa. Linzistä löytyi ihan mukavia baareja ja drinkit olivat hyviä (tosin kalliita). Ja erityisesti oli tosi mukavaa tavata Julia taas reilun parin vuoden tauon jälkeen ja vaihtaa kuulumisia. Sovittiinkin siinä sitten jo, että menen joku viikonloppu käymään Grazissa Julian luona ja että mennään myös laskettelemaan Gerlokseen Desireen luo. Desiree on myös näitä Australian kavereita, asuu Hollannissa, mutta on nyt Itävallassa töissä muutaman kuukauden. Nämä nyt jo sovittiin, ehkä muitakin tulee…? :) Selvisin Linzistä kotiin yhden jälkeen (tokavika juna lähti yhden maissa).
Seuraavana aamuna nukuin pitkään. Ylös päästyäni lähdin kävelylenkille, koska ilma oli niin hieno. Aurinko paistoi ja lämmintä oli varmaan 10 astetta! :) Tuuli vähän viilensi keliä, mutta ajoittain meinasi silti tulla kuuma tuulipuvussa! Kävelin ensin työpaikalle tarkoituksenani hakea sinne eilen jäänyt pyörä. (Menimme eilen keskustaan Peterin kyydillä ja jätimme pyörät töihin, koska satoi.) En kuitenkaan pyörääni saanut, koska se oli tehdasalueen sisällä ja viikonloppuna kaikki mahdolliset portit ja muut ovat lukossa, eikä meillä harjoittelijoilla avaimia niihin ole. No, eipä se maailmaa kaatanut, koska en todennäköisesti sitä viikonloppuna tarvitsisi. Maanantaina pitäisi vain kävellä töihin. Jatkoin kävelyäni siitä sitten joenrantaan ja kävelinkin aika pitkälle, keskustaa kohti ja siitä ohikin, joen toista puolta toiseen suuntaan ja toista puolta toiseen. Tosi mukava oli kävellä hyvässä säässä ja näin vähän uusia maisemiakin. Joen rannassa oli kovasti ulkoilijoita. Täkäläiset tuntuvat heränneen kevään koittaessa. Joen ranta on mukava ulkoilualue, mutta talvella siellä ei ikinä näkynyt juuri ketään. Nyt, kun oli kaunis ja keväinen keli, siellä tuntui olevan puolet kaupunkilaisista. Ihmettelin, eivätkö täkäläiset ulkoile ollenkaan talvella/huonolla säällä? Vai ehtiikö talvella vain laskettelurinteeseen…?
Parin tunnin ulkoilun jälkeen palasin kämpälle ja loppupäivä menikin kotosalla kokkaillessa, tiskaillessa, pyykätessä, koneella ym.
Samoin koko sunnuntaipäivä meni kotosalla kotitöitä tehdessä, tätä kirjoitellessa jne.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)