Ma-ke 26.-28.4.2010
Työviikko oli tällä kertaa normaalia lyhyempi, vain 3 päivää, koska olin ottanut torstain ja perjantain vapaaksi viettääkseni pitkän viikonlopun Wienissä Petran kanssa. Ja hyvä niin, koska olin edellisen viikonlopun reissun jälkeen tosi väsynyt. Eikä viikollakaan taas liikaa ehtinyt nukkua, kun seuraavan reissun valmistelut painoivat päälle. Töissä oli normaalia, tosin tunnelma oli hyvin väsynyt… Vähän siinä alkuviikosta ehti jumppaillakin. Muuten illat menivät kaupassa käydessä, pyykkäillessä, seuraavaa reissua valmistellessa, pakkaillessa ym. Tällä viikolla viimeistään huomasi, että kesä on saapunut. Joka paikassa on jo ihan totaalisen vihreää ja keli on kesäinen; aurinkoista ja yli +20 :).
maanantai 31. toukokuuta 2010
maanantai 17. toukokuuta 2010
Graz ja yllätysreissu Venetsiaan! :)
Pe-su 23.-25.4.2010
Perjantaina kävin vielä normaalisti töissä. Töiden jälkeen kävin nopeasti matkalla kaupassa ja sitten kämpällä syömässä ja pikasuihkussa, pakkasin loput tavarat ja lähdin rautatieasemaa kohti. Matkalla tuli taas vähän lämmin, kun aurinko paistoi, kävelin reippaasti ja piti isoa reppua raahata. Juna lähti kahden jälkeen ja matka Graziin kesti nelisen tuntia. Junaa piti matkalla vaihtaa kahdesti; ensin Linzissä ja sitten jossain Linzin ja Grazin puolivälissä… Nukuin taas melkein koko matkan, joten maisemat menivät vähän ohi. Jotain vuoria muistan nähneeni… Ja ilma muuttui matkan edetessä pilviseksi. Ja ne vuoretkin jäivät jossain vaiheessa taa, Graz on aika tasaisella alueella tuolla etelässä.
Julia oli minua Grazin asemalla vastassa. Hyppäsimme autoon ja ajoimme Julian kotikylään. Hän ei siis asu itse asiassa Grazissa, vaan pienessä kylässä (Gleisdorf) siinä vieressä. Joku puolisen tuntia sinne kesti ajaa. Julia asuu vanhempiensa talon alakerrassa. Veimme tavarani sinne ja lähdimme saman tien ulos. Kävimme katsastamassa Gleisdorfin keskustan. Se oli ihan mukavannäköinen, vaikkakin hyvin pieni. Sieltä löytyi aukion ympäriltä kirkko, kaupungintalo, muutama kauppa, ravintola jne. Ja siinä se, melko pieni kylä siis. Mutta kaikki välttämätön siellä oli ja Itävallan toiseksi suurimpaan kaupunkiin on kuitenkin matkaa vain puolisen tuntia. Gleisdorf-kierroksen jälkeen lähdimme ajamaan lähistöllä sijaitsevaan toiseen kylään, jossa määränpäämme oli eräs viinitila, josta saisimme ruokaa ja juomaa. Siinä ajaessa huomasi hyvin, että Styrian alue on yksi Itävallan viinialueista. Vihreää kumpuilevaa maaseutua ja kaikki ”pellot” täynnä viiniköynnöksiä! Ei siellä varmaan mitään muuta edes viljellä, tai siltä ainakin tuntui…joka paikka täynnä rypäleköynnöksiä.
Tilan ravintola oli oikein viihtyisä. Taisin juoda paria erilaista viiniä, jotka olivat oikein hyviä (ja mukavan edullisia). Ostin myös yhden pullon mukaani. Maistoin myös juomaa, jossa oli 1/3 valkoviiniä, 1/3 omenamehua ja 1/3 kuplavettä/spriteä (en ole varma kumpaa). Se oli tosi hyvää! Söin sellaisen leikkelelautasen, jossa oli erilaisia leikkeleitä/lihoja, levitettä ja taisi vähän juustoakin olla. Ja sen kanssa leipää. Kaikki tietysti paikallista tuotantoa. Ihan maukasta oli. Paitsi eräs itävaltalainen herkku, jota tässäkin annoksessa oli hieman, oli kamalaa, nimittäin Kren. Se on semmoista raastetta/levitettä joka on pääosin piparjuurta ja sitten siinä on jotain muita litkuja/mausteita. Kamalan vahvan makuista, pahaa! Mutta muuten siis juoma ja ruoka oli hyvää. Myöhemmin samaan pöytään sattui muutama vanhempi mies, joiden kanssa siinä höpöteltiin, oikein mukavia. Yksi oli käynyt Australiassa, joten tarinaa riitti puolin ja toisin… :). Ilta vähän venähti ja pääsimme takaisin ja nukkumaan vasta puolen yön aikaan.
Seuraavana aamuna heräsimme kuitenkin ajoissa ja lähdimme liikkeelle jo puolen yhdeksän maissa. Heitimme Julian äidin rautatieasemalle ja saimme sitten auton käyttöömme. Veimme auton parkkiin ja kävelimme hieman keskustan ulkopuolella olevaan Eggenbergin linnaan. Kävelimme puutarhassa ja ihastelimme kaikkia siellä olevia kukkia/kasveja ja riikinkukkoja, joita siellä myös tepasteli. Itse linna oli vaikuttavan näköinen rakennus. Katselimme sitä vain ulkoapäin, koska emme halunneet mennä sisällä olevaan museoon ja maksaa siitä. Paikan nähtyämme hurautimme ratikalla keskustaan ja nappasimme kahvit/smoothiet mukaamme.
Ja matka jatkui… Kävelimme ”taidetalon” (Kunsthaus) ohi, joka oli hyvin erikoisen ja modernin näköinen rakennus lasiseinineen ja katolla sojottavine tappeineen. Vähän kuin avaruudesta laskeutunut… Kävelimme erään kirkon ja aukion ohi ja sitten joelle, jossa oli toinen hieman erikoisempi ihmisen tekemä luomus, Murinsel. Se oli keskelle jokea rakennettu keinotekoinen saari, tai oikeastaan rakennus, jonne pääsi kummalta puolelta jokea tahansa siltoja myöten. Sekin oli hyvin modernin näköinen. Rakennuksessa oli kahvila, pieni ulkoilmateatteri ja joku lasten leikkipaikka ainakin. Mielenkiintoinen paikka. Joelta jatkoimme matkaa läheiselle kukkulalle. Kävelimme ylös mutkittelevaa tietä puistomaista rinnettä. Monet puut kukkivat kauniisti! Ylhäällä ihailimme hienoja maisemia. Näimme Grazin kuuluisan kellotornin. Kukkulalla oli myös jonkinasteinen linnoitus, toinenkin torni, monta kahvilaa/ravintolaa ym. Tulimme kukkulalta alas mutkittelevia pitkiä portaita pitkin.
Kukkulan jälkeen kävelimme keskustassa/vanhassa kaupungissa ristiin rastiin. Tuli nähtyä kaupungin keskusaukio, kaupungintalo, pääkatu, kirkkoja, vanhan kaupungin kujia ym. Parissa kaupassakin pyörähdimme. Graz oli myös kaunis vanha kaupunki monien muiden näkemieni paikkojen tapaan. Kierreltyämme aikamme kävimme eräällä terassilla syömässä. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Lyhythihainen riitti ja farkunlahkeitakin piti taas kääriä ylös. Syömisen jälkeen kävimme vielä kiertelemässä vähän lisää ja näin mm. oopperatalon, erään kirkon, vanhan linnan ja erään puiston. Palasimme vielä ihan keskustaan. Kävimme vielä parissa kaupassa ja ostimme jätskit. Sitten lähdimme hiljalleen ”kotiin” päin, ensin ratikalla autolle ja siitä autolla Gleisdorfiin.
Perillä laittauduimme illan coctail-touria varten ja pakkasimme tavaramme. Julian kaveri soitteli aikaisemmin päivällä ja kertoi olevansa lähdössä muutaman muun kaverin kanssa Venetsiaan seuraavana päivänä ja kysyi, olisimmeko me kiinnostuneita lähtemään. Olimmehan me, Grazkin oli jo hyvin pitkälti nähty. Lähteminen ei kuitenkaan ollut ihan yksinkertaista; se olivat lähdössä aamuyöllä ja me olimme menossa illalla ulos, Julian pitäisi ottaa toinen auto, minun pitäisi päästä Venetsiasta takaisin Welsiin ym. Aikamoisen säätämisen ja miettimisen ja selvittelyn jälkeen saimme asian selvitettyä. Illalla ulos lähtiessämme ottaisimme kaikki tavaramme mukaan ja ajaisimme autolla Julian kaverin luokse. Jättäisimme auton ja tavarat sinne ja jatkaisimme keskustaan ratikalla. Viettäisimme illan ja yön noin puoleen kolmeen saakka baarissa ja menisimme sitten Julian kaverille, jossa saisimme vaihtaa vaatteet ja siistiytyä vähän. Sitten lähtisimme matkaan kolmelta kahdella autolla. Joku muu ajaisi Julian autoa ja me voisimme nukkua matkan (n.5 h). Sitten viettäisimme päivän Venetsiassa. Minä lähtisin junalla Venetsiasta takaisin Welsiin, joko kolmelta ja olisin illalla perillä, tai sitten yöjunalla, jolloin olisin aamulla perillä ja ehtisin vielä töihin. Muut lähtisivät illansuussa takaisin autoilla Graziin. Näin siis tehtiin!
Laitoimme siis itsemme ja tavaramme valmiiksi ja lähdimme joskus kahdeksan maissa ajamaan Graziin. Veimme auton ja tavarat Julian kaverin luo ja jatkoimme ratikalla matkaa. Tapasimme keskustassa pari Julian kaveria. Haimme ensimmäisestä baarista coctail-tour-passimme ja joimme ensimmäiset drinkit. Kyseessä siis oli baarikierros: 10 baaria, jokaisessa tietty drinkki, jonka passilla sai, yhteen mennessä piti kierros suorittaa. Passi maksoi 19e ja sillä sai siis 10 drinkkiä, eli melko edullista siis. Kiertelimme siis baarista toiseen ja joimme ihan hyviä drinkkejä höpötellen samalla kaikkea maan ja taivaan väliltä. Pari baaria oli perunut osallistumisensa viime hetkillä, mikä vähän harmitti. Parista paikasta oli drinkit loppu ja jouduimme menemään ensin muualle ja palaamaan sitten takaisin. Onneksi paikat olivat hyvin lähekkäin. Pienistä takaiskuista huolimatta oli ihan kivaa ja lähes kaikki drinkit tuli juotua. Yhden maissa kierros siis loppui. Toinen Julian kavereista oli lähtenyt jo aikaisemmin ja toinen lähti nyt. Meillä oli Julian kanssa 1,5 tuntia aikaa kulutettavana. Itse olisin sen ajan voinut istuskella jossain baarissa, koska yökerhoon maksaminen 1,5 tunnin takia tuntui turhalta. Julia kuitenkin halusi lähteä discoon ja näyttää yhden hyvän paikan, joten suostuin ja hurautimme taksilla sinne. Siellä oli kuitenkin niin pitkä jono, että olisi varmaan kestänyt tunti päästä sisään. Siinä ei siis ollut mitään järkeä, joten lähdimme erääseen toiseen paikkaan. Siellä meidän olisi pitänyt maksaa jotain 10 euroa per nenä sisään ja meillä oli aikaa tunnin verran! Mun mielestä siinä ei ollut mitään järkeä, mutta Julia halusi mennä ja suostuin, kun hän sanoi maksavansa meidät molemmat. Paikka oli melko kamala. Se oli semmoinen iso tila, jossa oli dj lavalla soittamassa kamalaa jumputusta ja valot häikäisivät silmiä. Reunoilla oli baaritiski ja pari hassua pöytää. Ja siellä oli ihan ihmeellistä porukkaa…me ei vähän siistimpien vaatteidemme kanssa ollenkaan sovittu joukkoon. No, kitkuttelimme siellä sen tunnin verran, sitten onneksi piti lähteä. Taas taksi alle ja Julian kaverille. Ihme säätöä sanon minä…
Haimme tavaramme autosta ja menimme Julian kaverille Leolle vaihtamaan kamppeet. Tapasimme siellä myös muut matkaan lähtijät; Leon thaimaalaisen tyttöystävän, erään hänen kaverinsa ja kaveripariskuntansa (en muista nimiä). Kolmen maissa kömmimme autoihin ja lähdimme ajamaan Venetsiaan. Itse nukuin koko matkan, heräsin kahdeksan maissa Venetsiassa! Autot jätimme erääseen parkkitaloon kaupungin laitamille. Mun tavarat veimme vieressä olevan rautatieaseman säilytyslokeroon, tai oikeastaan lokerot olivat väliaikaisesti poissa käytöstä, sen sijaan siellä oli sellainen valvottu ”narikka”.
Sitten lähdimme vaeltamaan kohti Venetsian keskustaa. Venetsia oli kyllä mielenkiintoinen ja hieno paikka. Hyvin erilainen kuin mikään muu kaupunki, missä olen käynyt. Kadut olivat hyvin kapeita korkeiden talojen välissä. Osa kaduista oli kanaaleja. Kaupungin läpi virtasi yksi isompi joki ja sitten niitä pieniä kanaaleja oli lukuisia. Katuja pitkin pystyi kävelemään hyvin, pienten kanaalien yli oli aina sillat. Sen isomman joen ylittäminen tuotti joskus vaikeuksia, kun sen yli ei mennyt kuin muutama silta. Piti sitten aina yrittää osua juuri oikeaan kohtaan, jotta siinä olisi se silta. Useamman kerran mentiin vika paikkaan ja sitten huomasimme joen olevan edessämme ja tietysti siltaa ei siinä paikassa ollut. Ja kun joen viertä ei voinut kävellä monessakaan kohtaa (vesi tuli rakennuksen seinään saakka), oli ainoa vaihtoehto kääntyä takaisin. Suunnistaminen oli muutenkin hyvin vaikeaa, kun kaikki kapeat kadut näyttivät samanlaisilta ja niitä risteili siellä paljon! Paras tapa liikkua oli vain tietää suunnilleen oikea suunta ja mennä suunnilleen siihen suuntaan, niin kyllä kohde joskus löytyy… Isolla joella näkyi paljon kaikenlaisia laivoja ja veneitä ja gondoleja, julkinen liikennekin kaupungissa hoidetaan laivalla. Pienissä kanaaleissa näkyi paljon gondoleja. Joihinkin taloihin ei taida edes päästä ilman venettä…? Mutta siis mielenkiintoinen paikka.
Keskustaan päästäksemme kävelimme ensin rautatieasemalta ison joen viertä vähän matkaa ja ylitimme sitten joen melko isoa siltaa myöten. Näillä main joen rannassa pystyi kävelemään ja alue oli muutenkin ”avarampi”. Sitten kävelimme ”laitakaupungin” läpi, joka oli juuri hyvin pitkältä kapeaa kujaa kapean kujan perään (ja kanaaleja), vähän ”ahdasta”. Yritimme suunnistaa suunnilleen oikealle isolle sillalle. Olimme sen verran aikaisin liikkeellä, että pienet kadut olivat vielä hyvin hiljaisia, lähes kaikki kaupat ja ravintolat olivat vielä kiinni. Päivä oli aurinkoinen, mutta aamusta oli vielä viileä (takki ja farkut päällä). Aurinko ei kovin helposti päässyt paistamaan kapeiden kujien ”pohjalle”. Laitakaupungilla huomasi myös joidenkin rakennusten rähjäisyyden ja vienon merilevän tuoksun.
Pääsimme muutaman hudin jälkeen oikealle sillalle, joka vei keskustaan ja joka oli jo nähtävyys sinänsä. Suuri ja hieno silta, joka oli täynnä matkamuistokojuja. Sillan ympäristökin oli hieno; paljon hienoja taloja ison joen varressa, hienoja ravintoloita, veneitä ym. Alue oli jälleen myös vähän avarampi, joen rannoilla saattoi kävellä. Matkamuistokojuja, ravintoloita ja muuta turisteille suunnattua alkoi näkyä enemmän ja enemmän. Ilmakin lämpeni koko ajan ja sitä mukaa lähti takkia ja pitkähihaista pois päältä. Jatkoimme edelleen matkaa kohti keskustaa aavistuksen leveämpiä kujia pitkin. Ihastelimme matkalla mm. söpöjä pieniä putiikkeja, joista monet myivät kristallia ja muuta lasitavaraa tai kuuluisia venetsialaisia naamioita. Myös herkkukauppoja, kahviloita ja ravintoloita näkyi melko paljon. Kauppojen availlessa myös matkamuistokojuja alkoi ilmestyä katukuvaan. Lopulta pääsimme kaupungin keskusaukiolle, joka oli mukavan avara ja hieno. Sen reunoilla oli hienoja rakennuksia, upea kirkko ja korkea kellotorni (ja tietysti terasseja ja krääsäkojuja). Ihastelimme siinä aikamme ja jatkoimme eteenpäin, jolloin eteemme aukeni uusi aukio ja meri :). Päätimme ensin käydä kellotornissa ihastelemassa näköalaa. Hissi sinne maksoi 8 e, mutta näköala oli kyllä sen hinnan arvoinen! Näkymä ylhäältä oli huikea yli koko Venetsian ja merelle päin näkyi myös pitkälle. Sieltä näki aika hyvin mitä kaikkea kaupungissa on. Lähtiessämme kellot alkoivat soida. Se oli aika kamalaa itse asiassa, isoista rautamöhkäleistä lähti kamala ääni, kun ne kumisivat ihan siinä pään yläpuolella…! Pääsimme onneksi alas turvaan melulta… :).
Tässä vaiheessa kaikki alkoivat olla jo niin nälkäisiä, että päätimme etsiä ruokapaikan. Tavoitteena oli mennä hieman kauemmas keskustasta, jotta saisimme ruoan hieman halvemmalla. Vaeltelimme hetken yhteen suuntaan, muttemme löytäneet mieluista paikkaa. Kävelimme sitten takaisin rautatieasemalle päin, mistä olimme tulleet. Menimme sen hienon sillan yli taas ja nyt se oli täynnä matkamuistokojuja. Samoin sillan toisella puolella oli kaupunki herännyt eloon ja siellä oli ihan toisennäköistä kuin aamulla. Löysimme sopivan kojun, josta saimme pizzaa ja juomista ja lähistöltä ison joen varressa olevan laiturin, jonne menimme syömään ja päivää paistattelemaan. Hyvää oli pizza ja kylmä limu maistui hyvältä helteellä. Ilma oli lämmennyt jo selvästi ja mittari lähenteli varmasti jo 25 astetta. Syömisen ja hetken loikoilun jälkeen kävimme läheisessä kahvilassa kahvilla/vessassa/vaihtamassa vähemmän päälle (kesävaatteet :)). Sitten matka jatkui.
Kävelimme takaisin sinne ihan keskustaan ja siellä olevalle rantakadulle, joka oli siis meren rannassa! Meri kimmelsi, aurinko paistoi ja krääsäkauppiaat myivät tuotteitaan. Ostin jäätelön :). Rantakatu oli tosi kiva. Kävelimme kadun päässä olevaan puistoon ja loikoilimme hetken siellä. Sitten kävelimme takaisin päin. Olisimme menneet keskusaukiolla olevaan kirkkoon, mutta jonotettuamme sinne, ovella sanottiin, että laukkuja ei saa olla mukana ja lokerot niille ovat muualla, eli viekää kamanne sinne ja jonottakaa sisään uudestaan! Jätimme sen sitten väliin… Sen sijaan menimme käymään Hard Rock Cafessa. Sieltä kävelimme vielä keskustasta vähän toiseen suuntaan, vielä eräälle toiselle saarelle katsomaan toista isoa ja hienoa kirkkoa.
Sen jälkeen alkoi kello olla sen verran, että piti lähteä vaeltamaan hiljalleen autoja ja asemaa kohti. Olin jo aikaa sitten päättänyt lähteä vasta yöjunalla, en halunnut lähteä vielä iltapäivällä, olisi reissu jäänyt ihan kesken! Kävelimme hiljalleen takaisinpäin ja monet ostelivat matkalla tuliaisia ja matkamuistoja. Olimme asemalla seitsemän maissa. Muut lähtivät siitä autoille ja minä jäin asemalle. Kävin ostamassa lipun junaan ja lähdin sitten vielä kuluttamaan pari tuntia, jotka junan lähtöön oli. Kiertelin vähän aseman ympäristössä ja kävin sitten syömässä hyvää pastaa. Tosin ravintola laskutti pöytään tuoduista leivistä, joista yhden söin, kun en tiennyt niiden olevan maksullisia! Jälkkäriksi kävin ostamassa kakkupalan herkkukaupasta ja söin sen joen rannassa. Syömisen jälkeen pitikin kävellä hiljalleen takaisin asemalle, hakea tavarat ja siirtyä junaan.
Olin ottanut paikan makuuvaunusta. Samaan ”huoneeseen” kanssani tuli mukavantuntuinen amerikkalaistyttö, jonka kanssa oli ihan mukava siinä höpötellä. Liput tultiin tarkistamaan heti illalla ja samalla henkilökunta kyseli herätyksestä ja aamupalasta. Meidän piti myös vähän järjestellä tavaroitamme, kun kuulimme, että samaan ”huoneeseen” olisi vielä tulossa kolmas matkustaja, joka sitten kuitenkaan ei koskaan tullut… Kun kaikki oli saatu hoideltua, vaihdoin vähän vaatetta ja katsoin kaikki aamuksi valmiiksi, kävin pesemässä naaman ja hampaat ja painuin yläpetiin nukkumaan. Nukuin koko matkan, en tosin liian hyvin, mutta ihan ok kuitenkin. Sänky oli vähän pieni ja kova ja nenä meinasi olla tukossa… Juna lähti Venetsiasta yhdeksän jälkeen. Heräsin vähän ennen kuutta, heitin vaatteet päälle ja söin saamani sämpylän ja jäin Welsissä junasta pois vähän kuuden jälkeen. Kävelin kämpälle, vaihdoin kampetta ja siistiydyin vähän ja polkaisin nopeasti töihin.
Perjantaina kävin vielä normaalisti töissä. Töiden jälkeen kävin nopeasti matkalla kaupassa ja sitten kämpällä syömässä ja pikasuihkussa, pakkasin loput tavarat ja lähdin rautatieasemaa kohti. Matkalla tuli taas vähän lämmin, kun aurinko paistoi, kävelin reippaasti ja piti isoa reppua raahata. Juna lähti kahden jälkeen ja matka Graziin kesti nelisen tuntia. Junaa piti matkalla vaihtaa kahdesti; ensin Linzissä ja sitten jossain Linzin ja Grazin puolivälissä… Nukuin taas melkein koko matkan, joten maisemat menivät vähän ohi. Jotain vuoria muistan nähneeni… Ja ilma muuttui matkan edetessä pilviseksi. Ja ne vuoretkin jäivät jossain vaiheessa taa, Graz on aika tasaisella alueella tuolla etelässä.
Julia oli minua Grazin asemalla vastassa. Hyppäsimme autoon ja ajoimme Julian kotikylään. Hän ei siis asu itse asiassa Grazissa, vaan pienessä kylässä (Gleisdorf) siinä vieressä. Joku puolisen tuntia sinne kesti ajaa. Julia asuu vanhempiensa talon alakerrassa. Veimme tavarani sinne ja lähdimme saman tien ulos. Kävimme katsastamassa Gleisdorfin keskustan. Se oli ihan mukavannäköinen, vaikkakin hyvin pieni. Sieltä löytyi aukion ympäriltä kirkko, kaupungintalo, muutama kauppa, ravintola jne. Ja siinä se, melko pieni kylä siis. Mutta kaikki välttämätön siellä oli ja Itävallan toiseksi suurimpaan kaupunkiin on kuitenkin matkaa vain puolisen tuntia. Gleisdorf-kierroksen jälkeen lähdimme ajamaan lähistöllä sijaitsevaan toiseen kylään, jossa määränpäämme oli eräs viinitila, josta saisimme ruokaa ja juomaa. Siinä ajaessa huomasi hyvin, että Styrian alue on yksi Itävallan viinialueista. Vihreää kumpuilevaa maaseutua ja kaikki ”pellot” täynnä viiniköynnöksiä! Ei siellä varmaan mitään muuta edes viljellä, tai siltä ainakin tuntui…joka paikka täynnä rypäleköynnöksiä.
Tilan ravintola oli oikein viihtyisä. Taisin juoda paria erilaista viiniä, jotka olivat oikein hyviä (ja mukavan edullisia). Ostin myös yhden pullon mukaani. Maistoin myös juomaa, jossa oli 1/3 valkoviiniä, 1/3 omenamehua ja 1/3 kuplavettä/spriteä (en ole varma kumpaa). Se oli tosi hyvää! Söin sellaisen leikkelelautasen, jossa oli erilaisia leikkeleitä/lihoja, levitettä ja taisi vähän juustoakin olla. Ja sen kanssa leipää. Kaikki tietysti paikallista tuotantoa. Ihan maukasta oli. Paitsi eräs itävaltalainen herkku, jota tässäkin annoksessa oli hieman, oli kamalaa, nimittäin Kren. Se on semmoista raastetta/levitettä joka on pääosin piparjuurta ja sitten siinä on jotain muita litkuja/mausteita. Kamalan vahvan makuista, pahaa! Mutta muuten siis juoma ja ruoka oli hyvää. Myöhemmin samaan pöytään sattui muutama vanhempi mies, joiden kanssa siinä höpöteltiin, oikein mukavia. Yksi oli käynyt Australiassa, joten tarinaa riitti puolin ja toisin… :). Ilta vähän venähti ja pääsimme takaisin ja nukkumaan vasta puolen yön aikaan.
Seuraavana aamuna heräsimme kuitenkin ajoissa ja lähdimme liikkeelle jo puolen yhdeksän maissa. Heitimme Julian äidin rautatieasemalle ja saimme sitten auton käyttöömme. Veimme auton parkkiin ja kävelimme hieman keskustan ulkopuolella olevaan Eggenbergin linnaan. Kävelimme puutarhassa ja ihastelimme kaikkia siellä olevia kukkia/kasveja ja riikinkukkoja, joita siellä myös tepasteli. Itse linna oli vaikuttavan näköinen rakennus. Katselimme sitä vain ulkoapäin, koska emme halunneet mennä sisällä olevaan museoon ja maksaa siitä. Paikan nähtyämme hurautimme ratikalla keskustaan ja nappasimme kahvit/smoothiet mukaamme.
Ja matka jatkui… Kävelimme ”taidetalon” (Kunsthaus) ohi, joka oli hyvin erikoisen ja modernin näköinen rakennus lasiseinineen ja katolla sojottavine tappeineen. Vähän kuin avaruudesta laskeutunut… Kävelimme erään kirkon ja aukion ohi ja sitten joelle, jossa oli toinen hieman erikoisempi ihmisen tekemä luomus, Murinsel. Se oli keskelle jokea rakennettu keinotekoinen saari, tai oikeastaan rakennus, jonne pääsi kummalta puolelta jokea tahansa siltoja myöten. Sekin oli hyvin modernin näköinen. Rakennuksessa oli kahvila, pieni ulkoilmateatteri ja joku lasten leikkipaikka ainakin. Mielenkiintoinen paikka. Joelta jatkoimme matkaa läheiselle kukkulalle. Kävelimme ylös mutkittelevaa tietä puistomaista rinnettä. Monet puut kukkivat kauniisti! Ylhäällä ihailimme hienoja maisemia. Näimme Grazin kuuluisan kellotornin. Kukkulalla oli myös jonkinasteinen linnoitus, toinenkin torni, monta kahvilaa/ravintolaa ym. Tulimme kukkulalta alas mutkittelevia pitkiä portaita pitkin.
Kukkulan jälkeen kävelimme keskustassa/vanhassa kaupungissa ristiin rastiin. Tuli nähtyä kaupungin keskusaukio, kaupungintalo, pääkatu, kirkkoja, vanhan kaupungin kujia ym. Parissa kaupassakin pyörähdimme. Graz oli myös kaunis vanha kaupunki monien muiden näkemieni paikkojen tapaan. Kierreltyämme aikamme kävimme eräällä terassilla syömässä. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Lyhythihainen riitti ja farkunlahkeitakin piti taas kääriä ylös. Syömisen jälkeen kävimme vielä kiertelemässä vähän lisää ja näin mm. oopperatalon, erään kirkon, vanhan linnan ja erään puiston. Palasimme vielä ihan keskustaan. Kävimme vielä parissa kaupassa ja ostimme jätskit. Sitten lähdimme hiljalleen ”kotiin” päin, ensin ratikalla autolle ja siitä autolla Gleisdorfiin.
Perillä laittauduimme illan coctail-touria varten ja pakkasimme tavaramme. Julian kaveri soitteli aikaisemmin päivällä ja kertoi olevansa lähdössä muutaman muun kaverin kanssa Venetsiaan seuraavana päivänä ja kysyi, olisimmeko me kiinnostuneita lähtemään. Olimmehan me, Grazkin oli jo hyvin pitkälti nähty. Lähteminen ei kuitenkaan ollut ihan yksinkertaista; se olivat lähdössä aamuyöllä ja me olimme menossa illalla ulos, Julian pitäisi ottaa toinen auto, minun pitäisi päästä Venetsiasta takaisin Welsiin ym. Aikamoisen säätämisen ja miettimisen ja selvittelyn jälkeen saimme asian selvitettyä. Illalla ulos lähtiessämme ottaisimme kaikki tavaramme mukaan ja ajaisimme autolla Julian kaverin luokse. Jättäisimme auton ja tavarat sinne ja jatkaisimme keskustaan ratikalla. Viettäisimme illan ja yön noin puoleen kolmeen saakka baarissa ja menisimme sitten Julian kaverille, jossa saisimme vaihtaa vaatteet ja siistiytyä vähän. Sitten lähtisimme matkaan kolmelta kahdella autolla. Joku muu ajaisi Julian autoa ja me voisimme nukkua matkan (n.5 h). Sitten viettäisimme päivän Venetsiassa. Minä lähtisin junalla Venetsiasta takaisin Welsiin, joko kolmelta ja olisin illalla perillä, tai sitten yöjunalla, jolloin olisin aamulla perillä ja ehtisin vielä töihin. Muut lähtisivät illansuussa takaisin autoilla Graziin. Näin siis tehtiin!
Laitoimme siis itsemme ja tavaramme valmiiksi ja lähdimme joskus kahdeksan maissa ajamaan Graziin. Veimme auton ja tavarat Julian kaverin luo ja jatkoimme ratikalla matkaa. Tapasimme keskustassa pari Julian kaveria. Haimme ensimmäisestä baarista coctail-tour-passimme ja joimme ensimmäiset drinkit. Kyseessä siis oli baarikierros: 10 baaria, jokaisessa tietty drinkki, jonka passilla sai, yhteen mennessä piti kierros suorittaa. Passi maksoi 19e ja sillä sai siis 10 drinkkiä, eli melko edullista siis. Kiertelimme siis baarista toiseen ja joimme ihan hyviä drinkkejä höpötellen samalla kaikkea maan ja taivaan väliltä. Pari baaria oli perunut osallistumisensa viime hetkillä, mikä vähän harmitti. Parista paikasta oli drinkit loppu ja jouduimme menemään ensin muualle ja palaamaan sitten takaisin. Onneksi paikat olivat hyvin lähekkäin. Pienistä takaiskuista huolimatta oli ihan kivaa ja lähes kaikki drinkit tuli juotua. Yhden maissa kierros siis loppui. Toinen Julian kavereista oli lähtenyt jo aikaisemmin ja toinen lähti nyt. Meillä oli Julian kanssa 1,5 tuntia aikaa kulutettavana. Itse olisin sen ajan voinut istuskella jossain baarissa, koska yökerhoon maksaminen 1,5 tunnin takia tuntui turhalta. Julia kuitenkin halusi lähteä discoon ja näyttää yhden hyvän paikan, joten suostuin ja hurautimme taksilla sinne. Siellä oli kuitenkin niin pitkä jono, että olisi varmaan kestänyt tunti päästä sisään. Siinä ei siis ollut mitään järkeä, joten lähdimme erääseen toiseen paikkaan. Siellä meidän olisi pitänyt maksaa jotain 10 euroa per nenä sisään ja meillä oli aikaa tunnin verran! Mun mielestä siinä ei ollut mitään järkeä, mutta Julia halusi mennä ja suostuin, kun hän sanoi maksavansa meidät molemmat. Paikka oli melko kamala. Se oli semmoinen iso tila, jossa oli dj lavalla soittamassa kamalaa jumputusta ja valot häikäisivät silmiä. Reunoilla oli baaritiski ja pari hassua pöytää. Ja siellä oli ihan ihmeellistä porukkaa…me ei vähän siistimpien vaatteidemme kanssa ollenkaan sovittu joukkoon. No, kitkuttelimme siellä sen tunnin verran, sitten onneksi piti lähteä. Taas taksi alle ja Julian kaverille. Ihme säätöä sanon minä…
Haimme tavaramme autosta ja menimme Julian kaverille Leolle vaihtamaan kamppeet. Tapasimme siellä myös muut matkaan lähtijät; Leon thaimaalaisen tyttöystävän, erään hänen kaverinsa ja kaveripariskuntansa (en muista nimiä). Kolmen maissa kömmimme autoihin ja lähdimme ajamaan Venetsiaan. Itse nukuin koko matkan, heräsin kahdeksan maissa Venetsiassa! Autot jätimme erääseen parkkitaloon kaupungin laitamille. Mun tavarat veimme vieressä olevan rautatieaseman säilytyslokeroon, tai oikeastaan lokerot olivat väliaikaisesti poissa käytöstä, sen sijaan siellä oli sellainen valvottu ”narikka”.
Sitten lähdimme vaeltamaan kohti Venetsian keskustaa. Venetsia oli kyllä mielenkiintoinen ja hieno paikka. Hyvin erilainen kuin mikään muu kaupunki, missä olen käynyt. Kadut olivat hyvin kapeita korkeiden talojen välissä. Osa kaduista oli kanaaleja. Kaupungin läpi virtasi yksi isompi joki ja sitten niitä pieniä kanaaleja oli lukuisia. Katuja pitkin pystyi kävelemään hyvin, pienten kanaalien yli oli aina sillat. Sen isomman joen ylittäminen tuotti joskus vaikeuksia, kun sen yli ei mennyt kuin muutama silta. Piti sitten aina yrittää osua juuri oikeaan kohtaan, jotta siinä olisi se silta. Useamman kerran mentiin vika paikkaan ja sitten huomasimme joen olevan edessämme ja tietysti siltaa ei siinä paikassa ollut. Ja kun joen viertä ei voinut kävellä monessakaan kohtaa (vesi tuli rakennuksen seinään saakka), oli ainoa vaihtoehto kääntyä takaisin. Suunnistaminen oli muutenkin hyvin vaikeaa, kun kaikki kapeat kadut näyttivät samanlaisilta ja niitä risteili siellä paljon! Paras tapa liikkua oli vain tietää suunnilleen oikea suunta ja mennä suunnilleen siihen suuntaan, niin kyllä kohde joskus löytyy… Isolla joella näkyi paljon kaikenlaisia laivoja ja veneitä ja gondoleja, julkinen liikennekin kaupungissa hoidetaan laivalla. Pienissä kanaaleissa näkyi paljon gondoleja. Joihinkin taloihin ei taida edes päästä ilman venettä…? Mutta siis mielenkiintoinen paikka.
Keskustaan päästäksemme kävelimme ensin rautatieasemalta ison joen viertä vähän matkaa ja ylitimme sitten joen melko isoa siltaa myöten. Näillä main joen rannassa pystyi kävelemään ja alue oli muutenkin ”avarampi”. Sitten kävelimme ”laitakaupungin” läpi, joka oli juuri hyvin pitkältä kapeaa kujaa kapean kujan perään (ja kanaaleja), vähän ”ahdasta”. Yritimme suunnistaa suunnilleen oikealle isolle sillalle. Olimme sen verran aikaisin liikkeellä, että pienet kadut olivat vielä hyvin hiljaisia, lähes kaikki kaupat ja ravintolat olivat vielä kiinni. Päivä oli aurinkoinen, mutta aamusta oli vielä viileä (takki ja farkut päällä). Aurinko ei kovin helposti päässyt paistamaan kapeiden kujien ”pohjalle”. Laitakaupungilla huomasi myös joidenkin rakennusten rähjäisyyden ja vienon merilevän tuoksun.
Pääsimme muutaman hudin jälkeen oikealle sillalle, joka vei keskustaan ja joka oli jo nähtävyys sinänsä. Suuri ja hieno silta, joka oli täynnä matkamuistokojuja. Sillan ympäristökin oli hieno; paljon hienoja taloja ison joen varressa, hienoja ravintoloita, veneitä ym. Alue oli jälleen myös vähän avarampi, joen rannoilla saattoi kävellä. Matkamuistokojuja, ravintoloita ja muuta turisteille suunnattua alkoi näkyä enemmän ja enemmän. Ilmakin lämpeni koko ajan ja sitä mukaa lähti takkia ja pitkähihaista pois päältä. Jatkoimme edelleen matkaa kohti keskustaa aavistuksen leveämpiä kujia pitkin. Ihastelimme matkalla mm. söpöjä pieniä putiikkeja, joista monet myivät kristallia ja muuta lasitavaraa tai kuuluisia venetsialaisia naamioita. Myös herkkukauppoja, kahviloita ja ravintoloita näkyi melko paljon. Kauppojen availlessa myös matkamuistokojuja alkoi ilmestyä katukuvaan. Lopulta pääsimme kaupungin keskusaukiolle, joka oli mukavan avara ja hieno. Sen reunoilla oli hienoja rakennuksia, upea kirkko ja korkea kellotorni (ja tietysti terasseja ja krääsäkojuja). Ihastelimme siinä aikamme ja jatkoimme eteenpäin, jolloin eteemme aukeni uusi aukio ja meri :). Päätimme ensin käydä kellotornissa ihastelemassa näköalaa. Hissi sinne maksoi 8 e, mutta näköala oli kyllä sen hinnan arvoinen! Näkymä ylhäältä oli huikea yli koko Venetsian ja merelle päin näkyi myös pitkälle. Sieltä näki aika hyvin mitä kaikkea kaupungissa on. Lähtiessämme kellot alkoivat soida. Se oli aika kamalaa itse asiassa, isoista rautamöhkäleistä lähti kamala ääni, kun ne kumisivat ihan siinä pään yläpuolella…! Pääsimme onneksi alas turvaan melulta… :).
Tässä vaiheessa kaikki alkoivat olla jo niin nälkäisiä, että päätimme etsiä ruokapaikan. Tavoitteena oli mennä hieman kauemmas keskustasta, jotta saisimme ruoan hieman halvemmalla. Vaeltelimme hetken yhteen suuntaan, muttemme löytäneet mieluista paikkaa. Kävelimme sitten takaisin rautatieasemalle päin, mistä olimme tulleet. Menimme sen hienon sillan yli taas ja nyt se oli täynnä matkamuistokojuja. Samoin sillan toisella puolella oli kaupunki herännyt eloon ja siellä oli ihan toisennäköistä kuin aamulla. Löysimme sopivan kojun, josta saimme pizzaa ja juomista ja lähistöltä ison joen varressa olevan laiturin, jonne menimme syömään ja päivää paistattelemaan. Hyvää oli pizza ja kylmä limu maistui hyvältä helteellä. Ilma oli lämmennyt jo selvästi ja mittari lähenteli varmasti jo 25 astetta. Syömisen ja hetken loikoilun jälkeen kävimme läheisessä kahvilassa kahvilla/vessassa/vaihtamassa vähemmän päälle (kesävaatteet :)). Sitten matka jatkui.
Kävelimme takaisin sinne ihan keskustaan ja siellä olevalle rantakadulle, joka oli siis meren rannassa! Meri kimmelsi, aurinko paistoi ja krääsäkauppiaat myivät tuotteitaan. Ostin jäätelön :). Rantakatu oli tosi kiva. Kävelimme kadun päässä olevaan puistoon ja loikoilimme hetken siellä. Sitten kävelimme takaisin päin. Olisimme menneet keskusaukiolla olevaan kirkkoon, mutta jonotettuamme sinne, ovella sanottiin, että laukkuja ei saa olla mukana ja lokerot niille ovat muualla, eli viekää kamanne sinne ja jonottakaa sisään uudestaan! Jätimme sen sitten väliin… Sen sijaan menimme käymään Hard Rock Cafessa. Sieltä kävelimme vielä keskustasta vähän toiseen suuntaan, vielä eräälle toiselle saarelle katsomaan toista isoa ja hienoa kirkkoa.
Sen jälkeen alkoi kello olla sen verran, että piti lähteä vaeltamaan hiljalleen autoja ja asemaa kohti. Olin jo aikaa sitten päättänyt lähteä vasta yöjunalla, en halunnut lähteä vielä iltapäivällä, olisi reissu jäänyt ihan kesken! Kävelimme hiljalleen takaisinpäin ja monet ostelivat matkalla tuliaisia ja matkamuistoja. Olimme asemalla seitsemän maissa. Muut lähtivät siitä autoille ja minä jäin asemalle. Kävin ostamassa lipun junaan ja lähdin sitten vielä kuluttamaan pari tuntia, jotka junan lähtöön oli. Kiertelin vähän aseman ympäristössä ja kävin sitten syömässä hyvää pastaa. Tosin ravintola laskutti pöytään tuoduista leivistä, joista yhden söin, kun en tiennyt niiden olevan maksullisia! Jälkkäriksi kävin ostamassa kakkupalan herkkukaupasta ja söin sen joen rannassa. Syömisen jälkeen pitikin kävellä hiljalleen takaisin asemalle, hakea tavarat ja siirtyä junaan.
Olin ottanut paikan makuuvaunusta. Samaan ”huoneeseen” kanssani tuli mukavantuntuinen amerikkalaistyttö, jonka kanssa oli ihan mukava siinä höpötellä. Liput tultiin tarkistamaan heti illalla ja samalla henkilökunta kyseli herätyksestä ja aamupalasta. Meidän piti myös vähän järjestellä tavaroitamme, kun kuulimme, että samaan ”huoneeseen” olisi vielä tulossa kolmas matkustaja, joka sitten kuitenkaan ei koskaan tullut… Kun kaikki oli saatu hoideltua, vaihdoin vähän vaatetta ja katsoin kaikki aamuksi valmiiksi, kävin pesemässä naaman ja hampaat ja painuin yläpetiin nukkumaan. Nukuin koko matkan, en tosin liian hyvin, mutta ihan ok kuitenkin. Sänky oli vähän pieni ja kova ja nenä meinasi olla tukossa… Juna lähti Venetsiasta yhdeksän jälkeen. Heräsin vähän ennen kuutta, heitin vaatteet päälle ja söin saamani sämpylän ja jäin Welsissä junasta pois vähän kuuden jälkeen. Kävelin kämpälle, vaihdoin kampetta ja siistiydyin vähän ja polkaisin nopeasti töihin.
Normiviikko
Ma-to 19.-22.4.2010
Seuraava viikko ei tuonut tullessaan mitään uutta. Lomailun sijaan olin normaalisti töissä joka päivä. Jumppailua tuli myös harrastettua päivittäin. Allergialääkettä piti käydä yksi päivä ostamassa, kun toisen pienen kevätnuhan jälkeen alkoi allergia välillä vähän vaivaamaan (koivu kai). Ja Jaria ja Juhaa kävin vähän auttamassa, kun he saivat nyt sen rekisteröitymiskutsun ja joutuvat ne kaikki paperit hommaamaan… Itsellä jo siitä kokemusta.
Keli oli viikolla ihan ok, välillä aurinkoisempaa, välillä pilvisempää.
Torstaina piti taas pakkailla, kun viikonlopuksi ilmaantui ohjelmaa. Halusin lähteä käymään jossain ja suunnittelin jo Innsbruckin reissua. Mutta sitten torstai-iltana selvisikin, että Julialle (tapasin Australiassa) sopisi sittenkin tämä viikonloppu tapaamiseen, joten lähtisinkin seuraavana päivänä Graziin hänen luokseen. :)
Seuraava viikko ei tuonut tullessaan mitään uutta. Lomailun sijaan olin normaalisti töissä joka päivä. Jumppailua tuli myös harrastettua päivittäin. Allergialääkettä piti käydä yksi päivä ostamassa, kun toisen pienen kevätnuhan jälkeen alkoi allergia välillä vähän vaivaamaan (koivu kai). Ja Jaria ja Juhaa kävin vähän auttamassa, kun he saivat nyt sen rekisteröitymiskutsun ja joutuvat ne kaikki paperit hommaamaan… Itsellä jo siitä kokemusta.
Keli oli viikolla ihan ok, välillä aurinkoisempaa, välillä pilvisempää.
Torstaina piti taas pakkailla, kun viikonlopuksi ilmaantui ohjelmaa. Halusin lähteä käymään jossain ja suunnittelin jo Innsbruckin reissua. Mutta sitten torstai-iltana selvisikin, että Julialle (tapasin Australiassa) sopisi sittenkin tämä viikonloppu tapaamiseen, joten lähtisinkin seuraavana päivänä Graziin hänen luokseen. :)
Typerän tuhkapilven aiheuttama suuri pettymys :(, joka sitten kyllä muuttui ihan ok viikonlopuksi Gmundenin reissuineen…
Pe-su 16.-18.4.2010
Perjantaina oli tarkoitus käydä töissä ja sitten hoidella vielä muutamia asioita ja pakkailla illalla reissua varten. Lauantaina oli tarkoitus mennä Wieniin, jonne Jamien myös piti lentää. Siellä oli tarkoitus lomailla maanantai-iltaan saakka. Maanantai-iltana olimme suunnitelleet tulevamme Welsiin, johon Jamie olisi voinut tutustua tiistaina, kun olen töissä. Tiistaina töiden jälkeen meidän piti matkustaa Halstattiin, jossa oli tarkoitus viettää keskiviikko vaeltaen. Torstaina aamusta ajattelimme jatkaa Salzburgiin, jossa oli tarkoitus parin päivän aikana katsella kaupunkia ja käydä Sound of Music-tourilla. Lauantaina oli sitten määrä molempien palata kotiin. Kaikki oli suunniteltu ja järjestetty valmiiksi, mutta sitten luonto puuttui suunnitelmiin…
Olikos se nyt sitten keskiviikkona vai torstaina, kun Islannissa alkoi tämä mukava tulivuori purkautua ja sen ilmaan syytämän tuhkan seurauksena koko Euroopan lentoliikenne lamaantui. Lähes kaikki lentoliikennehän oli pysähdyksissä jonkin aikaa ja sen asteittaiseen palautumiseenkin meni aikaa. Eli huonoja uutisia kantautui korviimme jo ennen perjantaita ja saimme alkaa pelätä reissun toteutumisen puolesta. Perjantaina tilanne näytti hyvin huonolta, lähes kaikki lennot peruttu… Töiden jälkeen jouduin perumaan Wienin-hostellimme, koska se piti viimeistään silloin perua, jotta sen sai tehdä ilman kustannuksia. Jo siinä vaiheessa koko reissun toteutuminen näytti huonolta. Lopulliset päätökset oli kuitenkin tehtävä vasta illalla, koska silloin varmuudella tietäisimme, voiko Jamie lentää la-aamuna vai ei. Sen yhden hostellin perumisen jälkeen kävin normaalisti syömässä ja lähdin käymään vähän shoppailemassa ja ruokakaupassa. Ilmakin oli ihan kiva. Päässä kuitenkin pyöri vain reissun epävarma tilanne. Illemmalla sitten juttelin Jamien kanssa. Hän oli saanut virallisesti vahvistuksen, että seuraavan aamun lento on peruttu. Meidän piti sitten miettiä, lykätäänkö reissun alkua vai perutaanko se kokonaan. Päädyimme jälkimmäiseen, koska tilanne näytti siinä vaiheessa hyvin huonolta. Lentojen peruminen näytti jatkuvan vielä melko kauan ja uusien lentojen saaminen voisi olla hyvin hankalaa. Eli jouduimme siis perumaan koko jutun! :( Olimme molemmat tosi pettyneitä :(. Minua erityisesti otti päähän se, että olin käyttänyt niin paljon aikaa reissun suunnitteluun ja kaiken varaamiseen ja nyt kaikki meni hukkaan! Perjantai-ilta menikin sitten kaikkien majoitusten perumiseen. Onneksi niitä ei oltu vielä maksettu, joten rahaa emme menettäneet. Lennoistakin Jamie sai onneksi korvaukset. Mutta ikävä päivä siis kaiken kaikkiaan…
Sitten pitikin keksiä viikonlopuksi jotain tekemistä, kun yhtäkkiä suunnitelmia täksi ja seuraavaksi viikonlopuksi ei ollutkaan. Ihan hyvää säätäkin oli lupailtu. Päätin sitten lauantaina lähteä käymään Gmundenissä, joka on pieni kaupunki noin tunnin matkan päässä täältä, järven rannalla, vuorten kupeessa. Paikka on Salzkammergutin alueella, joka on kuuluisa kauniista luonnostaan (järvistä ja vuorista). Kävin aamulla ensin kaupassa, koska eilen en vielä uskaltanut ostaa koko viikonlopuksi ja ensi viikoksi pöperöä, kun suunnitelmat olivat kuitenkin vielä vähän epävarmat. Yritin myös soitella seuraa Gmundeniin, mutta ketään ei tuntunut kiinnostavan. Lähdin sitten kaupassakäynnin jälkeen sinne yksikseni aamupäiväjunalla. Juna meni Attnang-Puchheimin kautta, mutta tällä kertaa ei tarvinnut edes vaihtaa junaa. Matka kesti tunnin verran.
Gmundenin rautatieasema oli noin parin kilometrin päässä keskustasta. Sinne olisi päässyt kaupungin ainoalla ratikalla, mutta koska juna oli hieman myöhässä, ratikka oli juuri mennyt ja seuraavaa olisi pitänyt odotella puoli tuntia. Päätin siis kävellä, koska en jaksanut odottaa ja eihän matka nyt kovin pitkä edes ollut. Laitakaupungilla ei ollut juuri mitään nähtävää. Mitä nyt erään ostoskeskuksen ohi kuljin. Suunnilleen matkan puolivälissä huomasin sellaisen keramiikkapajan, jossa menin käymään, ja se olikin ihan käymisen arvoinen paikka. Se oli täynnä tosi ihania astioita ja muita, mutten valitettavasti oikein voinut ostaa mitään, kun niiden kuljettaminen Suomeen olisi vähän hankalaa. Melko hintaviakin olivat…
Keskustaan päästyäni kiertelin sen suunnilleen läpi. Gmunden oli kaunis ja idyllinen pieni kaupunki. Keskustassa oli hienoja vanhoja taloja, kirkko, söpöjä pieniä putiikkeja, hieno kaupungintalo+aukio jne. Viimeiseksi suuntasin kulkuni rantakadulle. Ja kun siihen rantaan pääsin, niin ai että…hyvä etten ruvennut siinä riemusta kiljumaan. Oli niin ihanaa nähdä vettä!!! :) Siis muutakin kuin joki…”iso” vesi… Kun täällä varmaan jokaisen kaupungin läpi virtaa kyllä joki, mutta järviä on harvassa ja merestähän ei ole tietoakaan. Ja ei se joki ole sama asia… Suomessa on kuitenkin aina tottunut asumaan meren tai järven rannalla niin, että rantaan veden äärelle on matkaa joku 5 minuuttia kävellen/pyörällä. Tunne oli siis hieno! :) Ihastelin siinä maisemaa hetken. Järvi aukeni edessä sinisenä ja järven ympärillä kohosivat vuoret…kaunista. Sitten päätin mennä syömään yhteen siinä rannassa olevista kahviloista/ravintoloista. Istuin terassilla auringonpaisteessa ja söin pastaa ja jälkkäriksi kakkua :). Sen verran lämmin oli, että piti neule riisua, t-paidassa tarkeni hyvin. Takki piti ottaa pois jo aiemmin. Vaikka aamulla oli viileä, iltapäivästä oli melko lämmin. Tosin tuuli hieman viilensi ilmaa.
Syötyäni lähdin kävelemään järven rantaa pitkin toiseen suuntaan. Ylitin sillan, jonka alta Traun-joki laskee järveen (joka on nimeltään Traun See). Ja tajusin sitten, että Welsin läpihän virtaa Traun ja se siis laskee tänne. Eli ei se mikään Tonavan sivujoki ole, niin kuin joskus ajattelin. Kävelin sellaista mukavaa rannassa kulkevaa puistokäytävää melko pitkälle. Rannassa näkyi paikoitellen puistoja, jonkin verran veneitä ja muuta. Sitten poikkesin vähän rannasta katsastamaan erään linnan. Se oli kuitenkin korjaustöiden takia suljettu. Samoilta nurkilta lähti myös kaapelikärry ja polkuja läheiselle Grünberg-vuorelle (945 m, Gmundenin kaupunki/kylä on kai noin 500 m korkeudessa)). Ajattelin, että vuorella olisi mukava käydä, näköala olisi varmaan hieno. Kaapelikärry oli kuitenkin vielä suljettu. Se aukeaa toukokuun alussa, kun vaelluskausi alkaa. Vuorelle kuitenkin pääsi myös kävelemällä, polun alussa sanottiin, että sinne kestäisi joku 1,5 tuntia tallustella. Mietin siinä sitten hetkisen, lähdenkö kävelemään, kello oli jo jotain neljä, eikä minulla ollut mitään vaellusvarusteita, ihan tavalliset vaatteet ja kengät (onneksi kuitenkin lenkkarin tyyliset kengät). Halusin sitten kuitenkin mennä ja lähdin tallustamaan polkua ylös/eteenpäin.
Siitä tulikin sitten vastoin odotuksiani ihan kunnon vaellus. Hikikin tuli, vaikka nostin farkunlahkeet ylös ja pidin pelkkää t-paitaa. No, tulipahan päivän treeni tehtyä. Polku nousi koko ajan ylöspäin. Alussa maasto oli vähän helpompaa, loivempaa, polku kulki peltojen keskellä. Siitä sitten metsään, jossa maasto jyrkkeni selvästi ja hankaloitui. Jonkin verran eteen tuli portaita, juurakkoja, kiviä ym. Sitä sitten oli enemmän tai vähemmän huipulle saakka. Ei reitti mikään mahdoton ollut, muttei ehkä ihan helpoimmastakaan päästä. Ihan hyvin selvisin varusteillani, vaikka kunnon vaelluskenkiä tulikin vähän ikävä… Reitti oli onneksi tosi hyvin merkitty, joten eksymisen vaaraa ei ollut. Keväinen metsä näytti hieman ankealta, kun kaikki oli vielä melko harmaata, siellä ylempänä puissa ei vielä ollut lehtiä, eikä maassakaan oikein mikään vielä kasvanut, lukuun ottamatta joitain kukkia (esim. valko- ja sinivuokkoja), joita oli metsän pohjalla runsaasti. Kävelin melko reippaasti, matkaan taisi kulua joku 50 minuuttia, eli melkein puolet vähemmän mitä opasteissa sanottiin. Huipulla tuuli, piti äkkiä laittaa lisää päälle. Siellä oli kahvila, jonka aurinkoisella ja suojaisella terassilla istui melko paljon ihmisiä. Itse menin hieman sivummalle istuskelemaan, katselemaan maisemia ja juomaan ilmaista vettä omasta pullosta. Maisema oli ihan hieno, tosin odotin vielä jotain parempaa. Tämä vuori ei vielä ollut mikään hurjan korkea, joten huipullakin oli puita, jotka osittain vähän peittivät näkyvyyttä. Lisäksi, vaikka päivä oli kirkas, vuorilla näytti leijuvan jotain ihme usvaa… Mutta kyllä niitä vuoria kuitenkin näkyi, samoin se järvi. Eli ihan ok kuitenkin. Istuskelin, lepäilin ja katselin maisemia jonkin aikaa. Sitten lähdin tulemaan alaspäin. Menin alas hieman eri reittiä kuin ylös. Se oli hieman pitempi, mutta maastoltaan hieman helpompi (tasaisempi ja loivempi) reitti. Aikaa meni suunnilleen saman verran alas laskeutumiseen kuin ylös kipuamiseen. Alas päästyäni kävelin samaa reittiä takaisin keskustaan mistä olin tullutkin.
Takaisin päästyäni palkitsin itseni jäätelöllä ja lähdin sitten kävelemään järven rantaa vielä toiseen suuntaan. Taas sellaista mukavaa rantakatua/puistoa tallailin. Siellä ”toisessa päässä” oli sellainen puisto, jossa kävelin. Näin sellaisen huvilan, taas yhden kirkon ja kaupungin uimarannan (joka näytti mukavalta). Siellä oli myös pieni linna, joka oli rakennettu pienelle saarelle keskelle järveä! Ja siis se linna ”peitti” koko saaren… Sinne meni mantereelta silta. Sen kävin myös katsastamassa.
Sitten päätin, että olisi varmaan jo aika lähteä takaisinpäin. Kello taisi lähestyä jo seitsemää, ilma alkoi viilentyä jälleen ja kohta olisi jo hämärä. Palasin keskustaan ja etsin sen ratikan pysäkin ja aikataulut. Samalla pysäkillä oli onneksi juna-aikataulut, koska niistä minulla ei ollut tietoakaan. Seuraava ratikka-juna-yhdistelmä menisi sopivasti noin puolen tunnin päästä. Piti sitten vain tappaa se puoli tuntia aikaa kuljeskelemalla päämäärättömästi… Sain sen jotenkin kulumaan ja pääsin sitten ratikalla asemalle ja sieltä junalla takaisin Welsiin. Tällä kertaa piti vaihtaa junaa puolessa välissä. Olin siis melko myöhään vasta kotona (kasin jälkeen), joten en jaksanut enää lähteä mihinkään, vaan möllöttelin vaan kotosalla koko illan.
Sunnuntaina kävin vähän ulkoilemassa, koska keli oli taas ihan hyvä (tosin jälleen tuulinen). Muuten koko päivä meni kotosalla ruokaa laitellen, blogia kirjoitellen ja kaikkia asioita hoidellen.
Perjantaina oli tarkoitus käydä töissä ja sitten hoidella vielä muutamia asioita ja pakkailla illalla reissua varten. Lauantaina oli tarkoitus mennä Wieniin, jonne Jamien myös piti lentää. Siellä oli tarkoitus lomailla maanantai-iltaan saakka. Maanantai-iltana olimme suunnitelleet tulevamme Welsiin, johon Jamie olisi voinut tutustua tiistaina, kun olen töissä. Tiistaina töiden jälkeen meidän piti matkustaa Halstattiin, jossa oli tarkoitus viettää keskiviikko vaeltaen. Torstaina aamusta ajattelimme jatkaa Salzburgiin, jossa oli tarkoitus parin päivän aikana katsella kaupunkia ja käydä Sound of Music-tourilla. Lauantaina oli sitten määrä molempien palata kotiin. Kaikki oli suunniteltu ja järjestetty valmiiksi, mutta sitten luonto puuttui suunnitelmiin…
Olikos se nyt sitten keskiviikkona vai torstaina, kun Islannissa alkoi tämä mukava tulivuori purkautua ja sen ilmaan syytämän tuhkan seurauksena koko Euroopan lentoliikenne lamaantui. Lähes kaikki lentoliikennehän oli pysähdyksissä jonkin aikaa ja sen asteittaiseen palautumiseenkin meni aikaa. Eli huonoja uutisia kantautui korviimme jo ennen perjantaita ja saimme alkaa pelätä reissun toteutumisen puolesta. Perjantaina tilanne näytti hyvin huonolta, lähes kaikki lennot peruttu… Töiden jälkeen jouduin perumaan Wienin-hostellimme, koska se piti viimeistään silloin perua, jotta sen sai tehdä ilman kustannuksia. Jo siinä vaiheessa koko reissun toteutuminen näytti huonolta. Lopulliset päätökset oli kuitenkin tehtävä vasta illalla, koska silloin varmuudella tietäisimme, voiko Jamie lentää la-aamuna vai ei. Sen yhden hostellin perumisen jälkeen kävin normaalisti syömässä ja lähdin käymään vähän shoppailemassa ja ruokakaupassa. Ilmakin oli ihan kiva. Päässä kuitenkin pyöri vain reissun epävarma tilanne. Illemmalla sitten juttelin Jamien kanssa. Hän oli saanut virallisesti vahvistuksen, että seuraavan aamun lento on peruttu. Meidän piti sitten miettiä, lykätäänkö reissun alkua vai perutaanko se kokonaan. Päädyimme jälkimmäiseen, koska tilanne näytti siinä vaiheessa hyvin huonolta. Lentojen peruminen näytti jatkuvan vielä melko kauan ja uusien lentojen saaminen voisi olla hyvin hankalaa. Eli jouduimme siis perumaan koko jutun! :( Olimme molemmat tosi pettyneitä :(. Minua erityisesti otti päähän se, että olin käyttänyt niin paljon aikaa reissun suunnitteluun ja kaiken varaamiseen ja nyt kaikki meni hukkaan! Perjantai-ilta menikin sitten kaikkien majoitusten perumiseen. Onneksi niitä ei oltu vielä maksettu, joten rahaa emme menettäneet. Lennoistakin Jamie sai onneksi korvaukset. Mutta ikävä päivä siis kaiken kaikkiaan…
Sitten pitikin keksiä viikonlopuksi jotain tekemistä, kun yhtäkkiä suunnitelmia täksi ja seuraavaksi viikonlopuksi ei ollutkaan. Ihan hyvää säätäkin oli lupailtu. Päätin sitten lauantaina lähteä käymään Gmundenissä, joka on pieni kaupunki noin tunnin matkan päässä täältä, järven rannalla, vuorten kupeessa. Paikka on Salzkammergutin alueella, joka on kuuluisa kauniista luonnostaan (järvistä ja vuorista). Kävin aamulla ensin kaupassa, koska eilen en vielä uskaltanut ostaa koko viikonlopuksi ja ensi viikoksi pöperöä, kun suunnitelmat olivat kuitenkin vielä vähän epävarmat. Yritin myös soitella seuraa Gmundeniin, mutta ketään ei tuntunut kiinnostavan. Lähdin sitten kaupassakäynnin jälkeen sinne yksikseni aamupäiväjunalla. Juna meni Attnang-Puchheimin kautta, mutta tällä kertaa ei tarvinnut edes vaihtaa junaa. Matka kesti tunnin verran.
Gmundenin rautatieasema oli noin parin kilometrin päässä keskustasta. Sinne olisi päässyt kaupungin ainoalla ratikalla, mutta koska juna oli hieman myöhässä, ratikka oli juuri mennyt ja seuraavaa olisi pitänyt odotella puoli tuntia. Päätin siis kävellä, koska en jaksanut odottaa ja eihän matka nyt kovin pitkä edes ollut. Laitakaupungilla ei ollut juuri mitään nähtävää. Mitä nyt erään ostoskeskuksen ohi kuljin. Suunnilleen matkan puolivälissä huomasin sellaisen keramiikkapajan, jossa menin käymään, ja se olikin ihan käymisen arvoinen paikka. Se oli täynnä tosi ihania astioita ja muita, mutten valitettavasti oikein voinut ostaa mitään, kun niiden kuljettaminen Suomeen olisi vähän hankalaa. Melko hintaviakin olivat…
Keskustaan päästyäni kiertelin sen suunnilleen läpi. Gmunden oli kaunis ja idyllinen pieni kaupunki. Keskustassa oli hienoja vanhoja taloja, kirkko, söpöjä pieniä putiikkeja, hieno kaupungintalo+aukio jne. Viimeiseksi suuntasin kulkuni rantakadulle. Ja kun siihen rantaan pääsin, niin ai että…hyvä etten ruvennut siinä riemusta kiljumaan. Oli niin ihanaa nähdä vettä!!! :) Siis muutakin kuin joki…”iso” vesi… Kun täällä varmaan jokaisen kaupungin läpi virtaa kyllä joki, mutta järviä on harvassa ja merestähän ei ole tietoakaan. Ja ei se joki ole sama asia… Suomessa on kuitenkin aina tottunut asumaan meren tai järven rannalla niin, että rantaan veden äärelle on matkaa joku 5 minuuttia kävellen/pyörällä. Tunne oli siis hieno! :) Ihastelin siinä maisemaa hetken. Järvi aukeni edessä sinisenä ja järven ympärillä kohosivat vuoret…kaunista. Sitten päätin mennä syömään yhteen siinä rannassa olevista kahviloista/ravintoloista. Istuin terassilla auringonpaisteessa ja söin pastaa ja jälkkäriksi kakkua :). Sen verran lämmin oli, että piti neule riisua, t-paidassa tarkeni hyvin. Takki piti ottaa pois jo aiemmin. Vaikka aamulla oli viileä, iltapäivästä oli melko lämmin. Tosin tuuli hieman viilensi ilmaa.
Syötyäni lähdin kävelemään järven rantaa pitkin toiseen suuntaan. Ylitin sillan, jonka alta Traun-joki laskee järveen (joka on nimeltään Traun See). Ja tajusin sitten, että Welsin läpihän virtaa Traun ja se siis laskee tänne. Eli ei se mikään Tonavan sivujoki ole, niin kuin joskus ajattelin. Kävelin sellaista mukavaa rannassa kulkevaa puistokäytävää melko pitkälle. Rannassa näkyi paikoitellen puistoja, jonkin verran veneitä ja muuta. Sitten poikkesin vähän rannasta katsastamaan erään linnan. Se oli kuitenkin korjaustöiden takia suljettu. Samoilta nurkilta lähti myös kaapelikärry ja polkuja läheiselle Grünberg-vuorelle (945 m, Gmundenin kaupunki/kylä on kai noin 500 m korkeudessa)). Ajattelin, että vuorella olisi mukava käydä, näköala olisi varmaan hieno. Kaapelikärry oli kuitenkin vielä suljettu. Se aukeaa toukokuun alussa, kun vaelluskausi alkaa. Vuorelle kuitenkin pääsi myös kävelemällä, polun alussa sanottiin, että sinne kestäisi joku 1,5 tuntia tallustella. Mietin siinä sitten hetkisen, lähdenkö kävelemään, kello oli jo jotain neljä, eikä minulla ollut mitään vaellusvarusteita, ihan tavalliset vaatteet ja kengät (onneksi kuitenkin lenkkarin tyyliset kengät). Halusin sitten kuitenkin mennä ja lähdin tallustamaan polkua ylös/eteenpäin.
Siitä tulikin sitten vastoin odotuksiani ihan kunnon vaellus. Hikikin tuli, vaikka nostin farkunlahkeet ylös ja pidin pelkkää t-paitaa. No, tulipahan päivän treeni tehtyä. Polku nousi koko ajan ylöspäin. Alussa maasto oli vähän helpompaa, loivempaa, polku kulki peltojen keskellä. Siitä sitten metsään, jossa maasto jyrkkeni selvästi ja hankaloitui. Jonkin verran eteen tuli portaita, juurakkoja, kiviä ym. Sitä sitten oli enemmän tai vähemmän huipulle saakka. Ei reitti mikään mahdoton ollut, muttei ehkä ihan helpoimmastakaan päästä. Ihan hyvin selvisin varusteillani, vaikka kunnon vaelluskenkiä tulikin vähän ikävä… Reitti oli onneksi tosi hyvin merkitty, joten eksymisen vaaraa ei ollut. Keväinen metsä näytti hieman ankealta, kun kaikki oli vielä melko harmaata, siellä ylempänä puissa ei vielä ollut lehtiä, eikä maassakaan oikein mikään vielä kasvanut, lukuun ottamatta joitain kukkia (esim. valko- ja sinivuokkoja), joita oli metsän pohjalla runsaasti. Kävelin melko reippaasti, matkaan taisi kulua joku 50 minuuttia, eli melkein puolet vähemmän mitä opasteissa sanottiin. Huipulla tuuli, piti äkkiä laittaa lisää päälle. Siellä oli kahvila, jonka aurinkoisella ja suojaisella terassilla istui melko paljon ihmisiä. Itse menin hieman sivummalle istuskelemaan, katselemaan maisemia ja juomaan ilmaista vettä omasta pullosta. Maisema oli ihan hieno, tosin odotin vielä jotain parempaa. Tämä vuori ei vielä ollut mikään hurjan korkea, joten huipullakin oli puita, jotka osittain vähän peittivät näkyvyyttä. Lisäksi, vaikka päivä oli kirkas, vuorilla näytti leijuvan jotain ihme usvaa… Mutta kyllä niitä vuoria kuitenkin näkyi, samoin se järvi. Eli ihan ok kuitenkin. Istuskelin, lepäilin ja katselin maisemia jonkin aikaa. Sitten lähdin tulemaan alaspäin. Menin alas hieman eri reittiä kuin ylös. Se oli hieman pitempi, mutta maastoltaan hieman helpompi (tasaisempi ja loivempi) reitti. Aikaa meni suunnilleen saman verran alas laskeutumiseen kuin ylös kipuamiseen. Alas päästyäni kävelin samaa reittiä takaisin keskustaan mistä olin tullutkin.
Takaisin päästyäni palkitsin itseni jäätelöllä ja lähdin sitten kävelemään järven rantaa vielä toiseen suuntaan. Taas sellaista mukavaa rantakatua/puistoa tallailin. Siellä ”toisessa päässä” oli sellainen puisto, jossa kävelin. Näin sellaisen huvilan, taas yhden kirkon ja kaupungin uimarannan (joka näytti mukavalta). Siellä oli myös pieni linna, joka oli rakennettu pienelle saarelle keskelle järveä! Ja siis se linna ”peitti” koko saaren… Sinne meni mantereelta silta. Sen kävin myös katsastamassa.
Sitten päätin, että olisi varmaan jo aika lähteä takaisinpäin. Kello taisi lähestyä jo seitsemää, ilma alkoi viilentyä jälleen ja kohta olisi jo hämärä. Palasin keskustaan ja etsin sen ratikan pysäkin ja aikataulut. Samalla pysäkillä oli onneksi juna-aikataulut, koska niistä minulla ei ollut tietoakaan. Seuraava ratikka-juna-yhdistelmä menisi sopivasti noin puolen tunnin päästä. Piti sitten vain tappaa se puoli tuntia aikaa kuljeskelemalla päämäärättömästi… Sain sen jotenkin kulumaan ja pääsin sitten ratikalla asemalle ja sieltä junalla takaisin Welsiin. Tällä kertaa piti vaihtaa junaa puolessa välissä. Olin siis melko myöhään vasta kotona (kasin jälkeen), joten en jaksanut enää lähteä mihinkään, vaan möllöttelin vaan kotosalla koko illan.
Sunnuntaina kävin vähän ulkoilemassa, koska keli oli taas ihan hyvä (tosin jälleen tuulinen). Muuten koko päivä meni kotosalla ruokaa laitellen, blogia kirjoitellen ja kaikkia asioita hoidellen.
Kiireinen viikko reissun suunnittelun (ja normaalin arjen) takia
Ma-to 12.-15.4.2010
Koko viikko oli melko kiireinen. Päivät menivät normaalisti töissä. Jumppailtua tuli joka ilta, siitä ei luovuta edes kiireessä! :) Lähes kaikki vapaa-aika menikin sitten Jamien tulevan Itävallan-reissun suunnitteluun, hostellien varaamiseen ym. Aikaa vievää puuhaa! Ehkä viikkoon jotain muutakin hyvin pientä mahtui, joku nopea kaupassakäynti tms., muttei paljoa. Kelit olivat hieman kehnot; maanantaina satoi, tiistaihin mahtui pilviä, sadetta ja aurinkoa, keskiviikkona oli sateista, tuulista ja kylmää, torstai oli ok.
Ja sain postissa tv-lupalapun (ja täällä pitää myös radion kuuntelusta maksaa). Kerrankin pystyi hyvällä omallatunnolla palauttamaan lapun (se piti palauttaa vaikkei mitään maksaisikaan), jossa sanoi, että minulla ei ole tv:tä (tai radiota) :).
Koko viikko oli melko kiireinen. Päivät menivät normaalisti töissä. Jumppailtua tuli joka ilta, siitä ei luovuta edes kiireessä! :) Lähes kaikki vapaa-aika menikin sitten Jamien tulevan Itävallan-reissun suunnitteluun, hostellien varaamiseen ym. Aikaa vievää puuhaa! Ehkä viikkoon jotain muutakin hyvin pientä mahtui, joku nopea kaupassakäynti tms., muttei paljoa. Kelit olivat hieman kehnot; maanantaina satoi, tiistaihin mahtui pilviä, sadetta ja aurinkoa, keskiviikkona oli sateista, tuulista ja kylmää, torstai oli ok.
Ja sain postissa tv-lupalapun (ja täällä pitää myös radion kuuntelusta maksaa). Kerrankin pystyi hyvällä omallatunnolla palauttamaan lapun (se piti palauttaa vaikkei mitään maksaisikaan), jossa sanoi, että minulla ei ole tv:tä (tai radiota) :).
Lyhyt viikko ja viikonloppu Welsissä
Ke-su 7.-11.4.2010
Lontoon reissun jälkeen piti taas sopeutua arkeen. Nyt se kyllä oli hieman normaalia helpompaa, koska töitä oli vain 3 päivää. Mitään sen kummempaa ei töissä tapahtunut. Tosin olen tainnut unohtaa mainita, että meille on tullut pari uutta tyttöä töihin. Itävaltalainen Monika tekee kanditutkintonsa harjoittelun Tigerillä. Alun perin turkkilainen, mutta Linzissä opiskeleva ja asuva Sibel on opintojensa ohella osa-aikaisesti töissä ja tulee sitten kesällä koulujen loputtua kokonaan töihin kesäksi.
Jumppailemassa kävin myös normaalisti keskiviikkona ja torstaina. Siihenkin sai taas uutta intoa pienen tauon ja paljon syömisen myötä :). Torstaina pyörähdin myös ennen jumppia Blancan ja Veronikan kanssa AMK:lla, jossa oli pienimuotoiset iltapäivän pihabileet (=kaljanmyyntiä). Ei siellä mitään sen erikoisempaa ollut, ihmisiä juomassa olutta ulkona kauniissa auringonpaisteessa. En ehtinyt olla kauaa, eikä se juuri haitannutkaan, koska tuttuja ei juurikaan näkynyt.
Sää siis oli viikolla ihan ok, melko aurinkoista, tosin parina päivänä tuuli melko kovasti. Ilokseni huomasin koivuissa jo pieniä lehtiä ja näin myös voikukkia. Kesä tulee…
Perjantaina piti töiden jälkeen pyykkäillä ja käydä kaupassa. Ehdin kuitenkin vielä käydä treenailemassa ennen iltaa. Illan ajattelin ensin pysyä kotona, mutta päätinkin sitten lähteä Pillen ja Teelen (viron tytöt) kanssa johonkin ilmaiskonserttiin. He olivat menossa jollekin kaverilleen ennen sitä ja meidän piti tavata paikan päällä. Olin jo kaupungilla, kun he soittelivatkin, että menee hieman myöhempään. Kävelin kaupungilla pienen kierroksen, mutta palasin sitten kotiin, koska en jaksanut odottaa, enkä halunnut mennä sinne paikkaan yksin. Mutta eipä se mitään, en ehkä olisi kuitenkaan jaksanut lähteä, mietin jo aiemmin lähdenkö ollenkaan. Joten ilta kotona ei ollutkaan yhtään huono juttu, olin jotenkin vähän väsynyt (kaiken reissaamisen jälkeen?).
Lauantaina kävin vähän kävelemässä joen rannassa ja kaupungilla ja vähän tuli sitten shoppailtuakin… :). Sen jälkeen piti tulla kotiin syömään ja suunnittelemaan tulevia reissuja. Jamie oli tulossa Itävaltaan viikon päästä viikoksi. Petran kanssa mentäisiin Wieniin 3 viikon päästä ja Jonkan kanssa Budapestiin 4 viikon päästä. Kaikki olivat jo lennot varanneet. Nyt piti lähinnä katsella ja varailla hotelleja/hostelleja. Petran kanssa saatiin varaus jo tehtyäkin. Illalla tuli harrastettua vielä pientä ”ulkoilua”. Aluksi kokoonnuimme Teelen, Pillen, Kristianin (viron poika), Jarin ja Juhan (suomipojat) ja Gabin (unkarilaistyttö) kanssa meidän kerroksen keittiöön maistelemaan työkaverilta saamaani ”mostia” (=siideriä). Naapuriosaston mies oli muistanut kuulleensa, etten juo olutta vaan tykkään siideristä, ja kuinka ikävää on, kun sitä ei saa täältä. Hänen anoppinsa oli tehnyt itse siideriä ja hän toi minulle viikolla 2 litran pullollisen sitä :). Nyt sitten lauantaina sitä maisteltiin. Se ei kuitenkaan valitettavasti ollut kovin hyvää… Se maistui juuri sellaiselle omatekoiselle… Saimme kuitenkin joukolla juotua urheasti siitä yli puolet. Loppu piti heittää pois… Lähdimme sitten vielä jatkamaan iltaa Verdachtiin Pilleä ja Teeleä lukuun ottamatta (he olivat hieman kipeitä). Ilta oli jälleen ihan mukava ja tavattiin paljon tuttuja (mm. Mujde, Tolga (turkkilaiset), Allan ja kumppanit ym.)
Sunnuntai menikin sitten kotosalla vaan. Piti pestä pyykkiä ja laitella ruokaa. Ja edelleen piti Jamien kanssa suunnitella tulevaa reissua. Siihenpä koko päivä sitten menikin (ja nukkumiseen).
Viikonloppuna sää oli hieman huonompi; pilvistä ja osittain myös hieman sateista.
Lontoon reissun jälkeen piti taas sopeutua arkeen. Nyt se kyllä oli hieman normaalia helpompaa, koska töitä oli vain 3 päivää. Mitään sen kummempaa ei töissä tapahtunut. Tosin olen tainnut unohtaa mainita, että meille on tullut pari uutta tyttöä töihin. Itävaltalainen Monika tekee kanditutkintonsa harjoittelun Tigerillä. Alun perin turkkilainen, mutta Linzissä opiskeleva ja asuva Sibel on opintojensa ohella osa-aikaisesti töissä ja tulee sitten kesällä koulujen loputtua kokonaan töihin kesäksi.
Jumppailemassa kävin myös normaalisti keskiviikkona ja torstaina. Siihenkin sai taas uutta intoa pienen tauon ja paljon syömisen myötä :). Torstaina pyörähdin myös ennen jumppia Blancan ja Veronikan kanssa AMK:lla, jossa oli pienimuotoiset iltapäivän pihabileet (=kaljanmyyntiä). Ei siellä mitään sen erikoisempaa ollut, ihmisiä juomassa olutta ulkona kauniissa auringonpaisteessa. En ehtinyt olla kauaa, eikä se juuri haitannutkaan, koska tuttuja ei juurikaan näkynyt.
Sää siis oli viikolla ihan ok, melko aurinkoista, tosin parina päivänä tuuli melko kovasti. Ilokseni huomasin koivuissa jo pieniä lehtiä ja näin myös voikukkia. Kesä tulee…
Perjantaina piti töiden jälkeen pyykkäillä ja käydä kaupassa. Ehdin kuitenkin vielä käydä treenailemassa ennen iltaa. Illan ajattelin ensin pysyä kotona, mutta päätinkin sitten lähteä Pillen ja Teelen (viron tytöt) kanssa johonkin ilmaiskonserttiin. He olivat menossa jollekin kaverilleen ennen sitä ja meidän piti tavata paikan päällä. Olin jo kaupungilla, kun he soittelivatkin, että menee hieman myöhempään. Kävelin kaupungilla pienen kierroksen, mutta palasin sitten kotiin, koska en jaksanut odottaa, enkä halunnut mennä sinne paikkaan yksin. Mutta eipä se mitään, en ehkä olisi kuitenkaan jaksanut lähteä, mietin jo aiemmin lähdenkö ollenkaan. Joten ilta kotona ei ollutkaan yhtään huono juttu, olin jotenkin vähän väsynyt (kaiken reissaamisen jälkeen?).
Lauantaina kävin vähän kävelemässä joen rannassa ja kaupungilla ja vähän tuli sitten shoppailtuakin… :). Sen jälkeen piti tulla kotiin syömään ja suunnittelemaan tulevia reissuja. Jamie oli tulossa Itävaltaan viikon päästä viikoksi. Petran kanssa mentäisiin Wieniin 3 viikon päästä ja Jonkan kanssa Budapestiin 4 viikon päästä. Kaikki olivat jo lennot varanneet. Nyt piti lähinnä katsella ja varailla hotelleja/hostelleja. Petran kanssa saatiin varaus jo tehtyäkin. Illalla tuli harrastettua vielä pientä ”ulkoilua”. Aluksi kokoonnuimme Teelen, Pillen, Kristianin (viron poika), Jarin ja Juhan (suomipojat) ja Gabin (unkarilaistyttö) kanssa meidän kerroksen keittiöön maistelemaan työkaverilta saamaani ”mostia” (=siideriä). Naapuriosaston mies oli muistanut kuulleensa, etten juo olutta vaan tykkään siideristä, ja kuinka ikävää on, kun sitä ei saa täältä. Hänen anoppinsa oli tehnyt itse siideriä ja hän toi minulle viikolla 2 litran pullollisen sitä :). Nyt sitten lauantaina sitä maisteltiin. Se ei kuitenkaan valitettavasti ollut kovin hyvää… Se maistui juuri sellaiselle omatekoiselle… Saimme kuitenkin joukolla juotua urheasti siitä yli puolet. Loppu piti heittää pois… Lähdimme sitten vielä jatkamaan iltaa Verdachtiin Pilleä ja Teeleä lukuun ottamatta (he olivat hieman kipeitä). Ilta oli jälleen ihan mukava ja tavattiin paljon tuttuja (mm. Mujde, Tolga (turkkilaiset), Allan ja kumppanit ym.)
Sunnuntai menikin sitten kotosalla vaan. Piti pestä pyykkiä ja laitella ruokaa. Ja edelleen piti Jamien kanssa suunnitella tulevaa reissua. Siihenpä koko päivä sitten menikin (ja nukkumiseen).
Viikonloppuna sää oli hieman huonompi; pilvistä ja osittain myös hieman sateista.
Pääsiäinen Lontoossa!!!
Pe-ti 2.-6.4.2010
Olin perjantaina vielä normaalisti töissä. Itävallassa pitkäperjantai ei ole pyhäpäivä, koska suurin osa ihmisistä on katolisia ja he eivät sitä jostain syystä vietä. Tosin töissä kuulin, että luterilaiset saavat pitää kyseisen perjantain vapaata. Eli itsekin olisin ilmeisesti saanut lomapäivän, jos olisin tiennyt asiasta hieman aikaisemmin ja sopinut siitä pomon kanssa. No, aina ei voi voittaa. Lähdin töistä kuitenkin hieman aikaisemmin (noin 11.15), jotta ehtisin Salzburgin junaan 12.45 ja siellä Lontoon koneeseen. Kotona kävin nopeasti suihkussa, vaihdoin kamppeet, työnsin loput tavarat reppuun ja ajattelin vielä syödä mikroruoan ennen lähtöä. Meidän keittiössä ei ole mikroa, mutta kakkoskerroksen keittiössä on jonkun oma mikro, jota olen käytellyt. Kun menin lämmittämään ruokaani, huomasin kuitenkin, että mikro oli poissa! Ilmeisesti omistaja oli muuttanut muualle…? En saanut siis ruokaa lämmitettyä, eikä hellan tai uunin käyttämiseen ollut enää aikaa. Otin siis ruoan sijaan evästä mukaani (mitä nyt löytyi) ja lähdin kävelemään/juoksemaan asemalle. Ilma oli kaunis, joten matkalla meinasi tulla vähän lämmin, kuten jostain syystä aina asemalle tavaroiden kanssa kävellessä… Sain asemalta vielä ostettua vähän täydennystä eväisiini. Matkustin siitä sitten junalla Salzburgiin ja sain syötyä matkalla.
Tunnin kuluttua Salzburgissa hyppäsin aseman edestä bussiin (tai mikä lie pyörillä kulkeva ratikka onkaan), jolla pääsin lentokentälle. Lensin Ryan Airilla, joten olin tehnyt lähtöselvityksen jo aiemmin netissä, koska se pitää tehdä niin. Kentällä oli sitten melko nopeaa jättää laukku hihnalle ja mennä turvatarkastuksen läpi. Luppoajan käytin kiertelemällä lentokentän muutamassa kaupassa. Ei niitä montaa pienellä kentällä ollut… Koneeseen pääsikin sitten melko nopeasti ja lentokin oli ajallaan. Nukuin koko matkan, joten olin Lontoossa ennen kuin huomasinkaan. Lontoossa piti vielä mennä passintarkastuksen läpi (monista muista Euroopan kentistä poiketen), hakea tavarat, nostaa rahaa (Englannissa kun ei käytetä euroja…) ja ostaa junalippu Standstedin kentältä keskustaan. Junakin löytyi helposti ja se lähti juuri sopivasti. 45 minuutin kuluttua olin Lontoon Liverpool Streetin juna-asemalla, jossa tapasin Jamien. Koko matka meni tosi sujuvasti!
Oli tosi mukavaa nähdä Jamie pitkästä aikaa. Tutustuin häneen siis Uudessa-Seelannissa 2007, jos joku ei tiedä. Kesällä 2009 Jamie piipahti pikaisesti Helsingissä kaverinsa kanssa, mutta sen jälkeen ei olla nähty. Toisemme löydettyämme ostimme mulle julkisen liikenteen lippuja koko reissun ajaksi ja lähdimme sitten maanalaisella Notting Hilliin, jossa tapasimme erään Jamien kaverin ja menimme yhdessä syömään. Italialaisessa ravintolassa, johon päädyimme, oli sopivasti kiva pääsiäismenu tarjolla. Siihen sai itse valita listalta alkuruoan, pääruoan ja jälkkärin mukavaan hintaan. Ja viininkin sai normaalia halvemmalla. Söin bruchettoja, kanapastaa ja sticky toffee puddingia, joka oli ihan järkyttävän hyvää :). Pari tuntia siinä vierähti mukavasti syödessä ja höpötellessä. Lähtiessämme ulkona satoi. Se oli kuitenkin koko reissun ensimmäinen ja viimeinen kerta kun satoi! Vastoin kaikkia odotuksia ja ennustuksia… :). Menimme metrolla Putneyyn, jossa Jamie asuu. Hänen äitinsä haki meidät asemalta, koska bussit eivät enää kulkeneet ja matkaa oli jonkin verran. Jamie asui äitinsä ja siskonsa (ja koiran) kanssa melko hienolla alueella aitojen sisällä siistissä rivarissa. Asunto oli kivannäköinen ja tilava. Sain majailla reissuni ajan Jamien huoneen lattialla. Perjantaina menimme ”kotiin” päästyämme melkein suoraan nukkumaan.
Lauantaina heräilimme kohtuullisen ajoissa ja lähdimme jo ennen kymmentä metroilla keskustaa kohti, jossa jatkoimme matkaa kävellen. Kävimme ensin katsastamassa London Towerin (se ”linna”) ja Tower Bridgen, jotka olivat ihan hienoja ilmestyksiä. Toweriin sisään oli aika pitkät jonot, joten päätimme katsella sitä vain ulkoa päin. Siitä kävelimme katsomaan yhtä hienoa asuntoaluetta, jossa Jamie haluaisi isona ja rikkaana asua :). Palasimme takaisin ja jatkoimme matkaa London Bridgelle, jonka yli kävelimme. London Bridgessä (siis siinä sillassa) ei ole mitään kovin ihmeellistä, vaikka se kuuluisa onkin. Menimme siitä eräille markkinoille, joiden nimeä en vaan nyt muista. Siellä oli valtavasti kaikkea syötävää tarjolla. Ostimme mukaan malesialaista ruokaa ja browniet ja menimme lähistöltä löytämällemme puistonpenkille syömään. Syömisen jälkeen matka jatkui…Näimme Tate Modernin (modernin taiteen museo) ja Shakespeare´s Globe&Exhibitionin (alkuperäinen Shakespeare-teatteri, se pyöreä, joka näkyy mm. Rakastunut Shakespeare-leffassa). Kävelimme Millenium Bridgen yli. Kävimme katsastamassa St.Paul’s Cathedralin, joka oli aika vaikuttava ilmestys sekä ulkoa että sisältä. Sen juurella nautimme myös jälkkäri-browniet. Katedraalin jälkeen jatkoimme matkaa joenrantaa pitkin, jossa näimme mm. paljon hienoja rakennuksia ja laivoja. Joen toisella puolella näkyi myös London Eye, se iso maailmanpyörä, jonka vaunut näyttivät ihan avaruusaluksilta :). Kävelimme parlamenttitalolle asti, jossa ihailimme itse taloa, Big Beniä (se kellotormi) ja Westminster Abbey-kirkkoa. Kaiken tämän jälkeen meillä olikin jo kiire takaisin Putneyyn.
Putneyn asemalla tapasimme pari Jamien kaveria. Kävelimme joenrantaan katsomaan perinteistä ja kuuluisaa Oxfordin ja Cambridgen yliopistojen välistä soutukisaa, joka sattui sopivasti olemaan juuri pääsiäislauantaina. Porukkaa oli ihan tosi paljon, mutta onnistuimme änkemään itsemme lähelle jokea. Näimme kisan lähdön. Maali oli jossain muutaman kilometrin päässä, joten lähdön jälkeen tavoite oli mennä katsomaan loppu läheisessä puistossa olevalta valotaululta. Emme kuitenkaan meinanneet löytää kyseistä valotaulua ja siinä meni hetki jos toinenkin säätäessä… Löysimme sen viimein ja juoksimme paikalle, mutta myöhästyimme hieman. Joukkueet olivat juuri tulleet maaliin, joten näimme vain tuuletukset ja muut loppujutut. No, ei se maailmaa kaatanut. Cambridge voitti joka tapauksessa.
Soutukisan jälkeen matkustimme koko joukko metrolla läheiseen Westfield-ostoskeskukseen, jossa menimme leffaan. Ja sitä ennen piti tietysti käydä hakemassa herkkuja kaupasta… :). Kävimme katsomassa The Clash of the Titans 3D:n. En ollut ennen nähnyt 3D-leffaa. Ihan hienolta näytti ja leffakin oli ihan ok. Elokuvan jälkeen söimme vielä ostoskeskuksen Food Marketilla, jossa jokainen sai käydä hakemassa ruokaa haluamastaan paikasta. Itse söin tortillaa. Syömisen jälkeen oli aika palata ”kotiin” suihkuun ja nukkumaan.
Sää oli lauantaina ja kaikkina muinakin päivinä vaihteleva. Välillä pilvistä, välillä aurinko vähän näyttäytyi. Joinakin päivinä oli hieman tuulista. Lämpötila oli 10 asteen tienoilla. Sää oli siis koko reissun ihan ok. Pääasia oli, ettei satanut (mikä Lontoossa on harvinaista)! :) Lontoossakin oli jo melko keväistä ja vihreää.
Sunnuntaina heräsimme taas melko ajoissa ja lähdimme aamutoimien jälkeen (vohveliaamupala! vähän outoa mutta hyvää :)) bussilla kohti Piccadilly Circusta. Matkasimme lontoolaisella punaisella Double Deckerillä, yläkerrassa, ja saimme vielä eturivin paikat. Siinä sai sitten pienen ”sightseeingin” samalla :). Matkalla näin mm. Putneyn ja muita lähiöitä, Chelsean jalkapallostadionin, Harrodsin tavaratalon, muutamia museoita, kirkkoja ja Hyde Parkin. Perillä katsastettuamme Piccadilly Circusin kuuluisat valotaulut ostin donitsin ja vähän matkamuistoja. Sitten kävelimme China Townin läpi Leicester Squarelle ja siitä edelleen kuuluisammalle Trafalgar Squarelle. Trafalgar Squere oli hienompi kuin muistinkaan patsaineen, suihkulähteineen ja viereisine rakennuksineen. Jäimme siellä myös katselemaan erään katutaiteilijan esitystä (joka oli ihan hyvä). Jatkoimme edelleen matkaa Covent Gardeniin, jossa näimme mm. lisää katutaiteilijoita ja paljon pieniä markkinakojuja. Sitten olikin jo nälkä ja menimme syömään erääseen intialaiseen ravintolaan.
Syömisen jälkeen matkasimme bussilla Oxford Streetille, jossa tallustelimme aikamme ja kävimme kahvilassa (juustokakulla :)). Palasimme ”kotiin” hieman aikaisemmin, koska tarkoitus oli syödä siellä. Skypettelin ensin Jonkan kanssa hetken tulevasta Budapestin reissusta. Ja saimme sitten Jamien äidin laittamaa ruokaa, perinteistä englantilaista kanaa, perunaa ja juureksia. Loppuilta meni Jamien (ja itseni) tulevaa Itävallan reissua suunnitellessa.
Maanantaina lähdimme aamulla liikkeelle samalla bussilla kuin edellisenä päivänä. Tällä kertaa jäimme pois Harrodsin kohdalla, jossa kävimme vähän pyörimässä. Se on kyllä ihan valtava tavaratalo! Sieltä saa varmaan ihan kaikkea… Harrodsin jälkeen pyörähdimme muutamassa muussakin kaupassa. Pari paitaa tarttui mukaan, muttei mitään erityistä… Ostosten jälkeen kävimme lounaalla, söin ciabattaa ja kakkua… :). Syömisen jälkeen suunnistimme luonnontieteelliseen museoon. Sinne meno kuitenkin venyi sen verran, ettemme ehtineet kiertää siitä kovinkaan isoa osaa ennen viittä, jolloin paikka meni kiinni. Kävimme katsomassa dinosaurus-osaston (jonne piti erikseen jonottaa!) ja vähän muita elukoita, mutta siihen se sitten jäikin. Paikka oli kyllä ihan mielenkiintoinen, ensi kerralla voisi mennä paremmalla ajalla… Lontoossa on noin muutenkin niin paljon nähtävää, että seuraavallekin visiitille (josta jo puhuttiin :)) riittää uusia paikkoja. Museon mentyä kiinni suunnistimme takaisin Putneyyn, jossa menimme mukavaan pubiin siiderille! :) Siiderituoppi maistui kyllä hyvältä, kun sitä ei ole vähään aikaan saanut… Loppuilta meni ”kotosalla” syöden, Itävallan reissua suunnitellen, pakkaillen jne.
Tiistaina olikin sitten jo kotimatkan aika :(. Jouduin heräämään ihan hirmuisen aikaisin, koska taksi (helpoin ratkaisu niin aikaisin aamusta) haki minut jo neljän jälkeen ja vei Liverpool Streetin asemalle, josta jatkoin matkaa junalla lentokentälle. Kentällä tuhlasin turvatarkastusten ym. jälkeen viimeiset puntani ostamalla evästä matkalle. En siinä ”shoppaillessani” huomannut ajan kulua, ja yhtäkkiä olikin jo kiire lähtöportille! Ehdin onneksi kuitenkin… Lentomatka meni syödessä ja nukkuessa. Salzburgissa lentokentällä kaikki meni hyvin sujuvasti ja nopeasti. Bussia juna-asemallekin odottelin vain hetken. Junan lähtöä pitikin sitten vartoa tunnin verran. Ostin jätskin ja kiertelin vähän läheisissa kaupoissa… Itse junamatka Welsiin meni taas yllättävän nopeasti (eihän matkakaan kovin pitkä ole). Welsissä kävelin kotiin ja purkailin tavarat. Sitten piti käydä kaupassa ja pyykkäillä ym. Ehdin kuitenkin vielä illalla jumppaan, ennen kuin piti valmistautua seuraavaan päivään ja töihin menoon…
Lontoo oli kyllä mukava paikka! :)
Olin perjantaina vielä normaalisti töissä. Itävallassa pitkäperjantai ei ole pyhäpäivä, koska suurin osa ihmisistä on katolisia ja he eivät sitä jostain syystä vietä. Tosin töissä kuulin, että luterilaiset saavat pitää kyseisen perjantain vapaata. Eli itsekin olisin ilmeisesti saanut lomapäivän, jos olisin tiennyt asiasta hieman aikaisemmin ja sopinut siitä pomon kanssa. No, aina ei voi voittaa. Lähdin töistä kuitenkin hieman aikaisemmin (noin 11.15), jotta ehtisin Salzburgin junaan 12.45 ja siellä Lontoon koneeseen. Kotona kävin nopeasti suihkussa, vaihdoin kamppeet, työnsin loput tavarat reppuun ja ajattelin vielä syödä mikroruoan ennen lähtöä. Meidän keittiössä ei ole mikroa, mutta kakkoskerroksen keittiössä on jonkun oma mikro, jota olen käytellyt. Kun menin lämmittämään ruokaani, huomasin kuitenkin, että mikro oli poissa! Ilmeisesti omistaja oli muuttanut muualle…? En saanut siis ruokaa lämmitettyä, eikä hellan tai uunin käyttämiseen ollut enää aikaa. Otin siis ruoan sijaan evästä mukaani (mitä nyt löytyi) ja lähdin kävelemään/juoksemaan asemalle. Ilma oli kaunis, joten matkalla meinasi tulla vähän lämmin, kuten jostain syystä aina asemalle tavaroiden kanssa kävellessä… Sain asemalta vielä ostettua vähän täydennystä eväisiini. Matkustin siitä sitten junalla Salzburgiin ja sain syötyä matkalla.
Tunnin kuluttua Salzburgissa hyppäsin aseman edestä bussiin (tai mikä lie pyörillä kulkeva ratikka onkaan), jolla pääsin lentokentälle. Lensin Ryan Airilla, joten olin tehnyt lähtöselvityksen jo aiemmin netissä, koska se pitää tehdä niin. Kentällä oli sitten melko nopeaa jättää laukku hihnalle ja mennä turvatarkastuksen läpi. Luppoajan käytin kiertelemällä lentokentän muutamassa kaupassa. Ei niitä montaa pienellä kentällä ollut… Koneeseen pääsikin sitten melko nopeasti ja lentokin oli ajallaan. Nukuin koko matkan, joten olin Lontoossa ennen kuin huomasinkaan. Lontoossa piti vielä mennä passintarkastuksen läpi (monista muista Euroopan kentistä poiketen), hakea tavarat, nostaa rahaa (Englannissa kun ei käytetä euroja…) ja ostaa junalippu Standstedin kentältä keskustaan. Junakin löytyi helposti ja se lähti juuri sopivasti. 45 minuutin kuluttua olin Lontoon Liverpool Streetin juna-asemalla, jossa tapasin Jamien. Koko matka meni tosi sujuvasti!
Oli tosi mukavaa nähdä Jamie pitkästä aikaa. Tutustuin häneen siis Uudessa-Seelannissa 2007, jos joku ei tiedä. Kesällä 2009 Jamie piipahti pikaisesti Helsingissä kaverinsa kanssa, mutta sen jälkeen ei olla nähty. Toisemme löydettyämme ostimme mulle julkisen liikenteen lippuja koko reissun ajaksi ja lähdimme sitten maanalaisella Notting Hilliin, jossa tapasimme erään Jamien kaverin ja menimme yhdessä syömään. Italialaisessa ravintolassa, johon päädyimme, oli sopivasti kiva pääsiäismenu tarjolla. Siihen sai itse valita listalta alkuruoan, pääruoan ja jälkkärin mukavaan hintaan. Ja viininkin sai normaalia halvemmalla. Söin bruchettoja, kanapastaa ja sticky toffee puddingia, joka oli ihan järkyttävän hyvää :). Pari tuntia siinä vierähti mukavasti syödessä ja höpötellessä. Lähtiessämme ulkona satoi. Se oli kuitenkin koko reissun ensimmäinen ja viimeinen kerta kun satoi! Vastoin kaikkia odotuksia ja ennustuksia… :). Menimme metrolla Putneyyn, jossa Jamie asuu. Hänen äitinsä haki meidät asemalta, koska bussit eivät enää kulkeneet ja matkaa oli jonkin verran. Jamie asui äitinsä ja siskonsa (ja koiran) kanssa melko hienolla alueella aitojen sisällä siistissä rivarissa. Asunto oli kivannäköinen ja tilava. Sain majailla reissuni ajan Jamien huoneen lattialla. Perjantaina menimme ”kotiin” päästyämme melkein suoraan nukkumaan.
Lauantaina heräilimme kohtuullisen ajoissa ja lähdimme jo ennen kymmentä metroilla keskustaa kohti, jossa jatkoimme matkaa kävellen. Kävimme ensin katsastamassa London Towerin (se ”linna”) ja Tower Bridgen, jotka olivat ihan hienoja ilmestyksiä. Toweriin sisään oli aika pitkät jonot, joten päätimme katsella sitä vain ulkoa päin. Siitä kävelimme katsomaan yhtä hienoa asuntoaluetta, jossa Jamie haluaisi isona ja rikkaana asua :). Palasimme takaisin ja jatkoimme matkaa London Bridgelle, jonka yli kävelimme. London Bridgessä (siis siinä sillassa) ei ole mitään kovin ihmeellistä, vaikka se kuuluisa onkin. Menimme siitä eräille markkinoille, joiden nimeä en vaan nyt muista. Siellä oli valtavasti kaikkea syötävää tarjolla. Ostimme mukaan malesialaista ruokaa ja browniet ja menimme lähistöltä löytämällemme puistonpenkille syömään. Syömisen jälkeen matka jatkui…Näimme Tate Modernin (modernin taiteen museo) ja Shakespeare´s Globe&Exhibitionin (alkuperäinen Shakespeare-teatteri, se pyöreä, joka näkyy mm. Rakastunut Shakespeare-leffassa). Kävelimme Millenium Bridgen yli. Kävimme katsastamassa St.Paul’s Cathedralin, joka oli aika vaikuttava ilmestys sekä ulkoa että sisältä. Sen juurella nautimme myös jälkkäri-browniet. Katedraalin jälkeen jatkoimme matkaa joenrantaa pitkin, jossa näimme mm. paljon hienoja rakennuksia ja laivoja. Joen toisella puolella näkyi myös London Eye, se iso maailmanpyörä, jonka vaunut näyttivät ihan avaruusaluksilta :). Kävelimme parlamenttitalolle asti, jossa ihailimme itse taloa, Big Beniä (se kellotormi) ja Westminster Abbey-kirkkoa. Kaiken tämän jälkeen meillä olikin jo kiire takaisin Putneyyn.
Putneyn asemalla tapasimme pari Jamien kaveria. Kävelimme joenrantaan katsomaan perinteistä ja kuuluisaa Oxfordin ja Cambridgen yliopistojen välistä soutukisaa, joka sattui sopivasti olemaan juuri pääsiäislauantaina. Porukkaa oli ihan tosi paljon, mutta onnistuimme änkemään itsemme lähelle jokea. Näimme kisan lähdön. Maali oli jossain muutaman kilometrin päässä, joten lähdön jälkeen tavoite oli mennä katsomaan loppu läheisessä puistossa olevalta valotaululta. Emme kuitenkaan meinanneet löytää kyseistä valotaulua ja siinä meni hetki jos toinenkin säätäessä… Löysimme sen viimein ja juoksimme paikalle, mutta myöhästyimme hieman. Joukkueet olivat juuri tulleet maaliin, joten näimme vain tuuletukset ja muut loppujutut. No, ei se maailmaa kaatanut. Cambridge voitti joka tapauksessa.
Soutukisan jälkeen matkustimme koko joukko metrolla läheiseen Westfield-ostoskeskukseen, jossa menimme leffaan. Ja sitä ennen piti tietysti käydä hakemassa herkkuja kaupasta… :). Kävimme katsomassa The Clash of the Titans 3D:n. En ollut ennen nähnyt 3D-leffaa. Ihan hienolta näytti ja leffakin oli ihan ok. Elokuvan jälkeen söimme vielä ostoskeskuksen Food Marketilla, jossa jokainen sai käydä hakemassa ruokaa haluamastaan paikasta. Itse söin tortillaa. Syömisen jälkeen oli aika palata ”kotiin” suihkuun ja nukkumaan.
Sää oli lauantaina ja kaikkina muinakin päivinä vaihteleva. Välillä pilvistä, välillä aurinko vähän näyttäytyi. Joinakin päivinä oli hieman tuulista. Lämpötila oli 10 asteen tienoilla. Sää oli siis koko reissun ihan ok. Pääasia oli, ettei satanut (mikä Lontoossa on harvinaista)! :) Lontoossakin oli jo melko keväistä ja vihreää.
Sunnuntaina heräsimme taas melko ajoissa ja lähdimme aamutoimien jälkeen (vohveliaamupala! vähän outoa mutta hyvää :)) bussilla kohti Piccadilly Circusta. Matkasimme lontoolaisella punaisella Double Deckerillä, yläkerrassa, ja saimme vielä eturivin paikat. Siinä sai sitten pienen ”sightseeingin” samalla :). Matkalla näin mm. Putneyn ja muita lähiöitä, Chelsean jalkapallostadionin, Harrodsin tavaratalon, muutamia museoita, kirkkoja ja Hyde Parkin. Perillä katsastettuamme Piccadilly Circusin kuuluisat valotaulut ostin donitsin ja vähän matkamuistoja. Sitten kävelimme China Townin läpi Leicester Squarelle ja siitä edelleen kuuluisammalle Trafalgar Squarelle. Trafalgar Squere oli hienompi kuin muistinkaan patsaineen, suihkulähteineen ja viereisine rakennuksineen. Jäimme siellä myös katselemaan erään katutaiteilijan esitystä (joka oli ihan hyvä). Jatkoimme edelleen matkaa Covent Gardeniin, jossa näimme mm. lisää katutaiteilijoita ja paljon pieniä markkinakojuja. Sitten olikin jo nälkä ja menimme syömään erääseen intialaiseen ravintolaan.
Syömisen jälkeen matkasimme bussilla Oxford Streetille, jossa tallustelimme aikamme ja kävimme kahvilassa (juustokakulla :)). Palasimme ”kotiin” hieman aikaisemmin, koska tarkoitus oli syödä siellä. Skypettelin ensin Jonkan kanssa hetken tulevasta Budapestin reissusta. Ja saimme sitten Jamien äidin laittamaa ruokaa, perinteistä englantilaista kanaa, perunaa ja juureksia. Loppuilta meni Jamien (ja itseni) tulevaa Itävallan reissua suunnitellessa.
Maanantaina lähdimme aamulla liikkeelle samalla bussilla kuin edellisenä päivänä. Tällä kertaa jäimme pois Harrodsin kohdalla, jossa kävimme vähän pyörimässä. Se on kyllä ihan valtava tavaratalo! Sieltä saa varmaan ihan kaikkea… Harrodsin jälkeen pyörähdimme muutamassa muussakin kaupassa. Pari paitaa tarttui mukaan, muttei mitään erityistä… Ostosten jälkeen kävimme lounaalla, söin ciabattaa ja kakkua… :). Syömisen jälkeen suunnistimme luonnontieteelliseen museoon. Sinne meno kuitenkin venyi sen verran, ettemme ehtineet kiertää siitä kovinkaan isoa osaa ennen viittä, jolloin paikka meni kiinni. Kävimme katsomassa dinosaurus-osaston (jonne piti erikseen jonottaa!) ja vähän muita elukoita, mutta siihen se sitten jäikin. Paikka oli kyllä ihan mielenkiintoinen, ensi kerralla voisi mennä paremmalla ajalla… Lontoossa on noin muutenkin niin paljon nähtävää, että seuraavallekin visiitille (josta jo puhuttiin :)) riittää uusia paikkoja. Museon mentyä kiinni suunnistimme takaisin Putneyyn, jossa menimme mukavaan pubiin siiderille! :) Siiderituoppi maistui kyllä hyvältä, kun sitä ei ole vähään aikaan saanut… Loppuilta meni ”kotosalla” syöden, Itävallan reissua suunnitellen, pakkaillen jne.
Tiistaina olikin sitten jo kotimatkan aika :(. Jouduin heräämään ihan hirmuisen aikaisin, koska taksi (helpoin ratkaisu niin aikaisin aamusta) haki minut jo neljän jälkeen ja vei Liverpool Streetin asemalle, josta jatkoin matkaa junalla lentokentälle. Kentällä tuhlasin turvatarkastusten ym. jälkeen viimeiset puntani ostamalla evästä matkalle. En siinä ”shoppaillessani” huomannut ajan kulua, ja yhtäkkiä olikin jo kiire lähtöportille! Ehdin onneksi kuitenkin… Lentomatka meni syödessä ja nukkuessa. Salzburgissa lentokentällä kaikki meni hyvin sujuvasti ja nopeasti. Bussia juna-asemallekin odottelin vain hetken. Junan lähtöä pitikin sitten vartoa tunnin verran. Ostin jätskin ja kiertelin vähän läheisissa kaupoissa… Itse junamatka Welsiin meni taas yllättävän nopeasti (eihän matkakaan kovin pitkä ole). Welsissä kävelin kotiin ja purkailin tavarat. Sitten piti käydä kaupassa ja pyykkäillä ym. Ehdin kuitenkin vielä illalla jumppaan, ennen kuin piti valmistautua seuraavaan päivään ja töihin menoon…
Lontoo oli kyllä mukava paikka! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)